keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas

Kuva: Kansallisooppera

Balettipätkiä youtubesta katsellessani ja alennusmyynneistä ostamieni jouluaiheisten askartelutarvikkeiden innoittamina sain vihdoinkin tilattua liput Pähkinänsärkijään! Olen aivan innoissani, en ole koskaan nähnyt Pähkinänsärkijää livenä, joten tätä on odotettu. Tosin melko lähellä kyllä oli, että tänäkin jouluna olisi jäänyt näkemättä, sillä vietän joulun kotipaikkakunnallani, ja lähes kaikki joulua ennen olevat näytökset ovat myytyjä. Yksittäisiä hajapaikkoja kylläkin löytyy vielä, mutta kannattaa pitää kiirettä, jos meinasi suhteellisen edulllisesti käydä kyseistä balettia katsomassa. Joulun jälkeiseen näytökseen paikkoja olisi kyllä ollut vielä, mutta minulle Pähkinänsärkijä on niin voimakkaasti joulubaletti, että sen katsominen joulun jälkeen tuntuisi vähän hassulle.

Tällä hetkellä ja pian tulossa on useampikin kiinnostava baletti. Terence Kohlerin Tuhkimo vaikuttaa arvioiden persusteella erittäin mielenkiintoiselta, ja  Don Quijote vaikuttaisi katsomisen arvoiselta. Pitänee ryhtyä katselemaan, josko kyseisistä teoksista olisi edullisia lippuja tarjolla. Onneksi opiskelijoita muistetaan opiskelija-alennuksin, joten paremmatkaan paikat eivät ole opiskelijoiden ulottumattomissa. Ehkäpä joku kaverikin innostuisi lähtemään mukaan, kunhan hieman houkuttelisi!

Balettia ihan paikanpäältä olen vain harvoin päässyt katsomaan. Unohtumattomimpia muistoja ovat kuitenkin Minna Tervamäen Kuoleva joutsen, sekä vuonna 2009 Savonlinnan balettijuhlilla nähty Kirill Simonovin versio Sergei Prokofjevin Romeosta ja Juliasta, esittäjinä Petroskoin musiikki- ja draamateatterin balettiryhmä. Tämä versio sijoittui puvustuksesta päätellen 20-luvulle, ja oli muutenkin alkuperäisversiotaan rohkeampi ja intensiivisempi. Olin aluksi hieman pettynyt modernista versioinnista, olisin halunnut nähdä Romeon ja Julian kaikessa pukuloistossaan, mutta uskon, että juuri niukka puvustus ja vähäinen lavastus korostivat tanssia, ja toivat ansaitusti kaiken huomion Romeon ja Julian epätoivoiselle rakkaustarinalle.

Romeo ja Julia: Egle Spokaite ja Martinas Remeikas






perjantai 14. lokakuuta 2011

Parempaa kuin kofeiini



Mitäpä sitä suotta kiertelemään, rakastan aamuisia balettituntejani. Kyseisinä aamuina edes aikainen herätys yhdistettynä kehnoihin yöuniin ja kamalaan säähän ei saa minua jäämään sängyn pohjalle, vaan pomppaan hämmästyttävän ketterästi ylös vällyjen alta.  Päivä lähtee ihanasti käyntiin, ja tuntuu siltä, että askelkin kulkee kevyemmin tunnin jälkeen. Baletin taikaa kenties?

Tänään tunnillani oli normaalia vähemmän ihmisiä, mikä oli vain hyvä, sillä opella oli enemmän aikaa korjailla. Lisäksi lattialla sai tehdä koko ajan hommia, kun ryhmää ei tarvinnut jakaa pienempiin joukkoihin. Tänään myös aloitettiin uudet sarjat, jotka ovat erittäin kivoja, mutta samalla hyvin haastavia ainakin minun tasoiselleni tanssijalle. Etenkin rond de jambe ja frappé -sarjat olivat hankalia; frappéissa kun tuplat tuottavat ongelmia, ja nopeassa tempossa meinaa iskuista tulla vähän sinnepäin hutaistuja. Aamutunnin huonoja puolia onkin se, että itse olen huomannut keskittymisen olevan hieman heikompaa, kun aivot eivät ole vielä täysin hereillä. Niin, ja tietysti se, että tunnin loppumisen jälkeen on tasan viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja hilata takalistonsa bussiin, jos meinasi olla myöhästymättä luennolta..






Aloittelijan ilon aiheet ja onnistumiset ovat ymmärrettävästi vaatimattomampia kuin jo edistyneen tanssijan. Tänään tunnilla oma hetkeni oli, kun erään tankosarjan lopuksi tehtiin relevé viidennessä ja tasapaino. Tuskailen aina asennon kanssa, koska ryhtini ei ole mikään erinomainen, mikä korostuukin demi pointessa. Tänään kuitenkin noustessani puolivarpaille jokin tuntui erilaiselta, olo oli rento, varma ja kannatettu. Mikään lihas ei tuntunut erityisen jännityneeltä ja tasapaino oli täysin vakaa. Tämä ei jäänyt huomaamatta, ja samalla tulikin positiivista palautetta opettajalta erittäin kauniista asennosta. Tottakai kiitokset piristivät, mutta tärkeintä minulle oli  ennen kaikkea se, että tunsin oikean asennon, ilman, että olisi tarvinnut varmistaa asiaa peilistä. Tiedän, melko vähäpätöinen saavutus monille, mutta itse olen iloinen tästäkin edistysaskeleesta. Olen aikaisemmin tehnyt sen virheen, että yritin edetä liian suurin harppauksin, jolloin seurauksena oli turhautuminen omiin kykyihin, tuntiin ja opettajaan, ja lopputuloksena olikin tuntien skippailu ja tanssin ilon katoaminen. Tällä kertaa olen päättänyt edetä kiirehtimättä - ja nauttia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta!

kuvat:weheartit.com

tiistai 11. lokakuuta 2011

Hyppyjä sydämellä

Weheartit.com


Perjantain tunti oli aivan ihana! Tehtiin samoja sarjoja kuin aiemminkin, mutta jätettiin rondit pois. Tanko kesti sen perinteisen 45 minuuttia. Lattialla tehtiin paljon hyppyjä, ja harjoiteltiin sellaista kivaa sarjaa, joka meni jotenkin näin: soutenu-fermée-fermée-changement-soutenu-fermée-fermée. Sain jopa hypyistä positiivista palautetta, mikä oli kyllä aikamoinen työvoitto; hermoilen hirveästi mokaavani, kun tehdään diagonaalissa. Tällä kertaa päätin kuitenkin heittäytyä menipä sitten miten tahansa, ja ilmeisesti se kannatti.

Korjattavaa minulla riittää vielä vaikka kuinka paljon, pelkästään ihan perustekniikassakin. Polvet ei meinaa suoristua, ja käsien kannatus on ainainen  murheenkryyni. Lihasvoimaa ja notkeuttakin tarvittaisiin lisää. Tasapaino ja aukikierto sentään ovat ihan kohtalaisia, mutta ainahan on parantamisen varaa. Lista voi kuulostaa masentavalta, mutta minusta on mukavaa, että kyseiset heikkoudet ovat kaikki sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa tosi paljon. Olenkin asettanut tämän syksyn tavoitteeksi tuon käsien kannatuksen, sekä polvien ojentamisen suoriksi.

Baletista olen saanut ihan uutta puhtia kuntosaliharjoitteluun ja olen myös edennyt "pitäisi venytellä" -vaiheesta lähes päivittäiseen venyttelyyn. Edistyksen on huomannut niin balettitunneilla kuin ihan erilaisena jaksamisena opiskeluissa. Ja se jos mikä motivoi vielä enemmän treenaamaan!
Näin minäkin joku päivä.. Kuva: weheartit.com

torstai 6. lokakuuta 2011

Tästä se alkaa!

Huh, nyt se on sitten tehty. Ensimmäinen oma blogini. Pitkän epäröinnin jälkeen alkoi vain tuntua siltä, että haluan kirjoittaa ajatuksiani baletista ja kaikesta sen ympärille liittyvästä. Niinpä Port de bras sai alkunsa.

Kuva: weheartit.com
Balettitunneilla olen noviisi. Olen joskus teinivuosinani tanssinut hieman nykytanssia ja balettia, joka kuitenkin loppui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Muutettuani pääkaupunkiseudulle vimma saada taas tanssia syttyi uudelleen, ja nyt menossa on toinen vuosi tämän ihanan ja haastavan lajin parissa. Haaveenani on kehittyä mahdollisimman hyväksi tanssijaksi, ja salaisena haaveena olisi saada joku päivä tanssia kärkitossuilla.. Tervetuloa seuraamaan, miten tämä tyttö uhmaa fysiikan lakeja matkallaan kohti kärkitossuja & tulevaisuuden prima ballerinaa! ;)