perjantai 20. tammikuuta 2012

Kello yhdeksän développé



Onneksi kaikki baletti ei ole tällä viikolla mennyt ihan pieleen. Tämän aamuinen oman openi tunti oli aivan ihana, ja vaikka en nyt ihan loistanutkaan, niin nautin tunnista täysillä. Uudet sarjat olivat tosi kivoja, ja selkeästi kevään tunneilla on vaativammat sarjat. Jo parin ensimmäisen tankosarjan jälkeen olin rullailemassa säärystimiä alas, oli nimittäin sen verran vaativa tunti. Tehtiin ihana rond de jambe -sarja, sekä développé- attitude -sarja.En olisi uskonut, mutta développéesta tuli jopa kiitosta. Pitkästä aikaa tehtiin myös vauhdikas fermée -sarja, josta jäi kyllä tosi energinen fiilis. Tästä se kevät sitten lähtee oikein kunnolla käyntiin!

Otin muuten niskalenkin yhdestä henkisestä balettitunti -kulmakivestä: käytin tänään ekaa kertaa valkoisia sukkahousuja tunnilla. Ostin ne jo syksyllä, mutta olen käyttänyt milloin mitäkin omistamiani mustia sukkiksia. Tänään kuitenkin uskaltauduin käyttämään valkoisia sukkiksia, kun ajattelin, että helkutti, mitä väliä sillä on, vaikkei ne olisikaan kaikkein imartelevimmat. Ainakin rahaa säästyy, kun h&m:n sukkiksia ei hajoa yhdet per tunti. Ja vaikka alussa vähän ahdistikin, niin pakko myöntää, ettei nämä mun patongit nyt niin kamalilta valkoisissa näyttänyt kuin olin kuvitellut. Ja jalassa ne oli paljon miellyttävämmät kuin normi sukkikset, kun materiaali oli ihanan pehmeää ja joustavaa. (Ostanen silti mustat "oikeat" balettisukkikset, kun jostain järkevään hintaan löydän/ tulee tarvetta tilata netistä muutakin..)
Kuvat: weheartit.com


Mites teidän tämän viikon tunnit ovat meneet? Onko tullut paljon onnistumisen hetkiä? :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Toivoton tunti


Jos puhutaan huonosti menneestä balettitunnista, niin tänään oli sellainen.Olisi tehnyt mieli heittää balettitossut seinään ja mennä peiton alle kiroamaan omaa huonouttaan.  Sen siitä saa, kun menee tauon jälkeen korvaamaan hieman omaa tuntia vaativammalle tunnille. Lopputulos on.. no, ei ainakaan mitään suitsutusta.

Korvatahan pitäisi joko oman tasoisella tai hieman alemmalla tasolla. Tässä nyt kävi niin, että tämä kyseinen tunti oli luokitukseltaan minun tunnin ja varsinaisesti seuraavan tason välimaastossa, ja tänään oli vika päivä korvata, joten päätin yrittää. "Eihän se nyt niin paljon vaikeampaa voi olla, eihän?", vakuuttelin itselleni ja marssin päättäväisesti tunnille.

Tunnin alku meni vielä kohtalaisesti. Sarjat oli hieman oman opettajan tunteihin nähden erilaisempia, mutta suht koht helppoja, joten niissä pysyin vielä hyvin mukana, ja korjauksia tuli silloin tällöin hartioiden rentouttamisesta ja aktiivisemmista vatsalihaksista. Ei paha, joten ehdin jo huokaista helpotuksesta, etten ollutkaan haukannut liian suurta palaa, vaan ihan hyvinhän tästä selvitäänkin. Liian aikaisin. Loppu tankosarjat olivatkin lähes poikkeuksetta täysin uusia ja huomattavasti nopeampia kuin mihin olin tottunut. Tuttuihinkin sarjoihin oli tuotu jotain uutta twistiä, joten olin pihalla ja pahasti. Asiaa ei tehnyt yhtään helpommaksi se, että muille nämä sarjat olivat ilmeisesti erittäin tuttuja, joten opettaja näytti sarjat vain pikaisesti ja sitten vaan suoraan hommiin. Kun tähän vielä lisättiin Kolmen vikan tankosarjan sisältämät käsin venytykset, joita oma openi ei harrasta ollenkaan,  puhumattakaan siitä, että olen jäykkä kuin rautakanki, sain viimeistään siinä vaiheessa kyseisen open silmissä toivoton tapaus -leiman otsaani pimeässä hohtavin kirjaimin.

Keskilattia lähti onneksi hyvin, ja ajattelinkin hetken, että ehkä täältä vielä noustaan. Tehtiin kaunis Adagio, samanlainen kuin olin aiemminkin tehnyt, joten siinä ei ollut mitään ongelmia ja pystyin nauttimaankin siitä. Piruetit taas olivatkin jo eri juttu. Ykköset meni ihan ok, siitäkin huolimatta, että omalla opellani on varsin jännä tapa opettaa piruetteja erittäin hitaasti. Siinä missä monesti alkeiskurssilaisetkin tekevät kevään loputtua piruetteja, meillä niitä aletaan tekemään vasta perustason syyslukukauden päätteeksi. Siihen asti harjoitellaan tasapainoa, pään asentoa, spottaamista ja kääntymistä neljäsosien avulla. Nämä kuitenkin tekivät tuplia, jolloin ope mainitsi ystävällisesti, että ehkä kannattaisi tyytyä ykkösiin. Ne kuitenkin menivät ihan ok, joten ei kai siinä sitten. Lopputunnista vielä sen verran että, échappét olivat täysi katastrofi, mutta chassé- arabeski -hyppysarja meni oikeastaan ihan kivasti.

Tunnin jälkeen olo oli hikinen ja väsynyt, mutta tanssin tuomaa hyvää mieltä ei näkynyt. Koko tunti oli mennyt siinä pelossa, että häiritsen jotain paremmin osaavaa, enkä ehtinyt missään vaiheessa keskittyä nauttimaan sarjoista. Opettaja oli mukava ja korjasi paljon, mutta täytyy kyllä sanoa, että oma openi on niin herttainen ja ihana, että nostaa riman aika korkealle. Ennen kaikkea tunti osoitti erittäin selkeästi, miksi kannattaa valita huolella oman tasoinen ryhmä, eikä liian vaikeaa. Oppiminen ei millään lailla nopeudu sillä, että menee liian haastavalle tunnille, päin vastoin, silloin kaikki keskittyminen menee edes jonkinlaiseen sarjojen muistamiseen, eikä varsinaisen tekniikkaan paneutumiselle jää aikaa. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että liian vaikealla tunnilla tulee harvoin onnistumisen elämyksiä, päin vastoin, tulee verrattua itseään aivan eri tasoisiin tanssijoihin, jolloin kuva omasta osaamisesta voi olla vieläkin todellista huonompi. Lisäksi loukkaantumisriski kasvaa. Ensi kerralla menenkin korvaamaan vähän aikaisemmin kuin viimeisenä mahdollisena päivänä, ja valitsen suosiolla sen oman tasoni tunnin. =)

Onko teillä muilla kokemuksia väärän tasoisella tunnilla käymisestä ja miten selvisitte tunnista läpi?
PS. Tän kuvan inspiroimana päätin, että seuraavan kerran kun menen korvaamaan tuolle tunnille, niin se jalka nousee korvaan asti, piruetit pyörii kuin Gillian Murphylla ja hypyt on kuin katsoisi Natalia Osipovaa. Well, girl can dream, eiks jeah? ;) Aurinkoista kevättalvea kaikille!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

2 vasenta jalkaa ja 10 lakattua varpaankynttä


Tässä harmahtavan sininen kasvonaamio naamallani kirjoitellessa fiilis on melko kaukana hehkeästä ja eteerisen kauniista balettitanssijasta. Sen siitä saa, kun on tehnyt useammankin uuden vuoden lupauksen, ja yksi niistä onkin kuin suoraan Garnierin mainoksesta: "Huolehdi itsestäsi."

Opiskelijana elämä on jatkuvaa tasapainottelua epäsäännöllisen ja tolkuttoman epäsäännöllisen välillä. Niinpä tilanne onkin pikkuhiljaa parin viime vuoden aikana luisunut siihen, että syön mitä sattuu, milloin sattuu, nukun jos ehdin, liikun jos bussi ei kulje ja venyttelen ehkä kerran viikossa sen balettitunnilla tehdyn vakaan päätöksen jälkeen saada se spagaati hitto vie.

Arvata saattaa, että tällainen elämä näkyy kaikessa tekemisessä ja syö valtavasti tehoja tanssimisesta. Hih, voin jo kuvitella, miten kaikki alkavat haukottelemaan, että hoh hoijaa, taas näitä " syö terveellisesti- nuku vähintään 8h yössä-venyttele säännöllisesti- ja liiku päivittäin" -tekstejä. Hetken ajatus kyllä houkutteli, mutta lukijoita säästääkseni ajattelin kertoa kasvonaamion innoittamana jalkojen hoidosta. (Tiedän, ettei kasvonaamiosta monille tule jalat ekana mieleen, mutta minkäs teet..)

Tässä viimeisten kuukausien aikana olen alkanut arvostamaan jalkojani paljon aikaisempaa enemmän, ja ymmärtänyt, että niiden hyvinvoinnin eteen on nähtävä jonkin verran vaivaa. Lisäksi minulla on jonkin verran ystäviä, jotka eivät tanssi, ja ovat kauhuissaan haaveistani tanssia kärkitossuilla juurikin siitä syystä, että heille on syötetty kauhukuvia ballerinojen epämuodostuneista jaloista ja verisistä varpaankynsistä. Senkin vuoksi olen päättänyt pitää jalat hyvässä kunnossa.  Tässäpä minun jalkojenhoitoniksit, kiinnostuneille suosittelen lukemaan lisää Gaynor Mindenin The Ballet Companion -kirjasta.

Minulla ei ole mikään kovin hyvä nilkan kaari, joten treenaan jumppanauhan avulla jalkateriä useamman kerran viikossa. Koska jännetuppitulehdukseni johtuvat pohjimmiltaan heikosta keskimmäisestä pakaralihaksesta, treenaan kyseistä lihasta fysioterapeutilta saamillani ohjeilla. Yksinkertaisia ja melko nopeita treenejä, mutta erittäin tehokkaita. Jumppanauhalla tehtäviä liikkeitä oli ainakin jossain aiemmassa postauksessani olleessa videossa. Suosittelen lämpimästi kaikille!

En tosiaan tanssi vielä kärkitossuilla, joten rakot ja hankaumat eivät ole olleet missään muussa kuin uusissa korkokengissä ongelma. Sen sijaan melko kuivaihoisena kärsin kantapäihin helposti muodostuvista haavaumista, sekä muuten vain lohkeilevista kynsistä. Niinpä ainakin minulla jalkojen pesun lisäksi säännöllinen rasvaus on ehdoton. Jos kantapäät on auki, niin siinä ei paljoa tanssita. Kynnet pidän mahdollisimman suorina ja lyhyinä, niin lohkeilu on vähäisempää. Oon myös huomannut, että kynnet kestää paremmin, kun ne lakkaa. Balettitunnin jälkeen suihkutan nykyään aina jalat kylmällä vedellä, jotta mahdollinen turvotus laskee nopeammin. Lisäksi joskus laitan hieman voltarenia jalkojen ulkosivuille, jos on ollut oikein rankka treeni. Parempi vähän varmistella kuin mennä hällä väliä -asenteella, joka yleensä kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Mitään jalkakylpyjä en kylläkään harrasta, vaikka sellainen voisi tuntua ihanalta tunnin jälkeen. :)
Mites te? Miten huolehditte tanssijan tärkeimmistä työvälineistä?

Ja nyt alan valmistautua yöpuvulle menoon, että saan ne säännölliset kahdeksan tunnin yöunet! ;) Kauniita unia ja hauskaa tanssiviikkoa kaikille!


keskiviikko 4. tammikuuta 2012

2012!


Tanssintäyteistä uutta vuotta 2012 kaikille! Katselin tässä viimeistä postaustani, ja olihan siitä vierähtänyt yli kuukausi. Uuden vuoden lupauksena yritän kirjoitella useammin, vaikkakin tähän väliin onkin sattunut jos jonkinmoista estettä.

Näin uuden vuoden alkumetreillä on hyvä kerrata vähän vanhaa ja hieman luodata tulevaa. Syyslukukausi meni järkyttävän nopeasti, uusia asioita harjoitellessa. Havahduin siihen tosiasiaan, että sarjat vain eivät meinaa pysyä päässä. Myös huonoksi päässyt ryhtini ja melkein krooniseksi muodostunut jännetuppitulehdus aiheuttivat sitä kuuluisaa itkua ja hammasten kiristelyä. Toisaalta olen myös huomannut, miten venyvyys on parantunut huimasti, polvet ojentuvat jo hieman paremmin, enkä ole keskilattialla niin ujo hyppyjen kanssa, vaikkakin assemblée onkin edelleen hukassa. Eilen huomasin korkatessani uuden tanssivuoden, että muistinkin sarjat ongelmitta. Ehkäpä joululoman aikana on koulun sun muun aiheuttama stressikerroin sen verran lievittänyt, että keskittyminen on taas helpompaa.

En halua tehdä koko vuoden tanssilupauksia, mutta keväälle olen jo suunnitellut muutaman. Pyrin keskittymään sarjoihin paremmin, ja tehdä tendut huolellisemmin. Aion venytellä useammin (en lupaa venytellä joka päivä, kun en kuitenkaan venyttele.. :D ), sekä saada aikaiseksi siistejä piruetteja. Miten voi olla mahdollista, että kotona triplatkin menee melko siististi ja ajattelematta, mutta tunnilla ei saa aikaiseksi edes yhtä ainoaa siistiä piruettia? Niin, ja salainen haave olisi saada spagaati aikaiseksi kevän vikaan tuntiin mennessä, mutta jää nähtäväksi, kuinka käy.

Kuvat: weheartit.com
Olihan minulla tanssiin liittyviä uuden vuoden toiveita, mutta ne eivät ikävä kyllä ainakaan vielä toteutuneet. Toivoin lisätunteja, mutta taitavat jäädä ainakin toistaiseksi pelkiksi haaveiksi. Lisäksi toivoin jalan paranevan täysin tammikuun alkuun mennessä, mutta sitäkään ei ole tapahtunut. Olen kuitenkin iloinen siitä, että saan tanssia rakastamaani balettia tämänkin verran, ja että jalkani ei enää kipuile kuin harvoin, ja silloinkin muistuttaen minua tekniikan puhtauden tärkeydestä. Kun ryhtini on hyvä, aukikierto lonkista, ja liikkeet tehty oikeaoppisesti, ei jalka koskaan valita, mutta heti kun teen jotain väärin, sen kyllä huomaa.

Mites te? Onkos teillä millaisia uuden vuoden lupauksia/toiveita? Onnistuitteko toteuttamaan vanhat lupauksenne vuonna 2011? Vielä kerran, oikein hyvää ja energistä tanssivuotta 2012 kaikille! :)