lauantai 25. helmikuuta 2012

Penninvenyttäjän oheistreeniä

Onpahan tullut tanssittua ja tuntuu muuten kropassa! Kevättä kohden tunnit vain tuntuvat paranevan, ja hiki virtaa sen mukaisesti. Varmastikin tunnit ovat muuttuneet haastavammiksi, mutta uskon,että aktiivinen kuntosaliharjoittelu on tuottanut tulosta, ja sen seurauksena saan vielä enemmän irti balettitunneista. Oma kehityksenikin on ihan huikaisevaa verrattuna syksyyn, jolloin muistin käydä salilla ehkä kerran kuussa. (Shame on me!) Suosittelenkin enemmän kuin lämpimästi kuntosalitreeniä teille kaikille kohtalotovereilleni, joilla ei ole varaa tai muuten mahdollisuutta käydä niin monella tanssitunnilla kuin haluaisitte, sekä tietysti myös kaikille muillekin. Ryhti paranee, ja monipuolisella treenaamisella myös jalannostot, aukikierto ja käsien kannatus paranee. Tasapainossakin huomaa kehitystä, sillä lihakset tukevat paremmin, jolloin heiluminenkaan ei ole niin holtitonta.

Jos et ole aikaisemmin treenannut salilla, niin kannattaa mennä käymään ekalla kerralla saleilevan kaverin kanssa, joka osaa näyttää, miten laitteet toimivat ja osaa opastaa painojen valinnassa sun muussa, tai sitten teetättää henkilökohtainen harjoitteluohjelma, jolloin ohjaaja tekee juuri tarpeidesi mukaisen ohjelman, sekä ohjaa sinua tekemään liikkeet täsmälleen oikein oikeilla painoilla. Kannattaa kuitenkin hyödyntää niitä paljon treenaavia kavereita, jotka yleisesti ottaen osaa tehdä yhtä toimivan ohjelman sulle - ja useimmiten ilmaiseksi.

Jos satut olemaan yliopisto-opiskelija pk- seudulla, niin unisportin kausikortti on todellinen helmi, vajaalla 90€ pääsee tosi hyvälle kuntosalille treenaamaan vuodeksi, ja lisäksi voi osallistua erilaisille ryhmäliikuntatunneille aina kuntonyrkkeilystä pilatekseen. Ja tosiaan tuolla hinnalla treenaa vuoden.

Toinen edullinen vaihtoehto on hommata julkiselta kuntosalilta kortti, tai hieman kalliimpi vaihtoehto on ostaa esimerkiksi 10 kerran kortti uimahallille, jolloin pääsee sekä kuntosalille että uimaan. Uiminen on myös tosi hyvää oheistreeniä, kehittää tasapuolisesti koko kropan lihaksistoa, eikä rasita niveliä liikaa. Jos menen uimahallille, niin teen yleensä vajaan tunnin salitreenin, jonka jälkeen uin vähintään 500 metriä. Lopuksi on ihanaa mennä vielä hetkeksi porealtaaseen rentoutumaan, ja saunahan on tietysti opiskelijakämpässä asuvalle täyttä luksusta. :)

 kuvat: weheartit.com
Tunnustan, että olen huono treenailemaan kotona. Joskus aamuisin saatan hieman joogata, sillä olen harrastanut sitä usemman vuoden. Tosiaan harrastin ihan perinteistä hathajoogaa, joka tehdään hiljaisuudessa ilman mitään kirkasvalolamppuja, merenkohinaa tai kuumaa tilaa. Jos jooga kiinnostaa, niin youtubesta löytyy ihan hyviä pätkiä, sekä kirjastoista voi lainata kirjoja, joissa on esitelty eri joogatreenejä. Useimmiten kuitenkin teen kotona ihan perinteisiä vatsalihaksia ja selkälihaksia, sekä käytän jumppakuminauhaa apunani, ja teen sen avulla nilkan ojennuksia ja pyörityksiä.Ohjeet tästä. Kyykyt ovat myös hyviä, ja punnerrukset. Jostain kumman syystä kämpässäni on leuanvetotanko,jossa teen vatsoja siten, että roikun tangosta, ja vedän sitten jalat vatsaa kohti ja lasken taas suoraksi alas.

Hehtaaripostauksen lopuksi voisin sitten nopeasti kertoa venyttelystä. En ole mikään venyttelyn asiantuntija, mutta kerronpahan kuitenkin, miten itse venyttelen. Ensinnäkin muista aina lämmitellä! Revähdyksiä kukaan ei halua, ja ne sattuu. Yleensä venyttelen salitreenin jälkeen, jolloin käyn läpi selän, etu- ja takareidet, käsivarret(toisella kädellä toisen käden kyynärpäästä kiinni ja venytys pois päin kädestä), olkapäät(pyörittely), pohkeet ja pakarat. Täältä löydät toimivat vinkit venyttelyyn, tosin en ole kokeillut sitä jännejumppaa. Kotona venyttely kohdistuu yleensä spagaatin harjoitteluun, jota treenaan alla olevan videon avulla.


 Minkäslaiselta teidän oheistreeninne näyttää, ja onko teillä joitain supertehokkaita venytysvinkkejä? Niitä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan! :)



perjantai 10. helmikuuta 2012

Itsetunto ja ulkonäköpaineita

Natalia Osipova Kitrinä. Kuva: Damir Yusopov

Tänään oli huippu tunti, vaikka se lähtikin käyntiin vähän heikosti. Olin vaihtamassa pukkarissa balettivermeitä päälle, kun huomasin, että olin unohtanut shortsit kotiin! Paniikissa yritin etsiä niitä laukusta, mutta turhaan. Kirosin itseäni siitä, että olin valinnut juuri tänään balettipuvun päälle laitettavaksi paidaksi normaalimittaisen paidan, enkä extra pitkää. Onneksi olin pakkasten vuoksi jättänyt perinteiset balettisukkikset kotiin ja laittanut päälle paksut, mustat puuvillaiset sukkikset, ja kun vielä puin päälle puoleen reiteen asti olevat säärystimet, niin olo ei ollut lopulta kovinkaan alaston. (Huomasin kuitenkin nyhtäväni paidan helmaa alemmaksi aina, kun miespuoliset balettikamuni olivat lähettyvillä.)

Tunnilla tehtiin tänään aikalailla samat tankosarjat kuin aiemminkin. Tanko-osuus oli poikkeuksellisen lyhyt, joten aikaa jäi enemmän keskilattialle, missä sitten tehtiinkin pari erilaista adagiota, sekä yhden ison hyppysarjan sijaan kaksi hyppysarjaa. Tehtiin viime kerran glissade-pas de chat -assemble sarjan lisäksi ihanan liikkuva fermée -sarja, jonka olimme tehneet aiemmin viime syksynä. Tuo ensimmäinen sarja tehtiin vielä toiseen kertaan puolta nopeammalla tempolla, joten melkein kolmenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta kuuma ehti tulla. 

Sain muuten positiivista palautetta tänään tavallista enemmän, mikä on tietysti aina mukavaa. Toisaalta tuli niitä korjauksiakin poikkeuksellisen paljon, joten eiköhän ne kompensoi toisensa ihan kiitettävästi. Alkutunnista väänsin itseäni lantiosta jotenkin kummallisesti mutkalle, kun tehtiin tankoon taivutuksia. Lisäksi jännitin taaksepäin taivuttaessa niskaani aivan hirveästi, minkä vuoksi niskani ei käänny nyt sitten toiselle sivulle ollenkaan. Kiva. Korjauksia tuli myös ikuisuusprojektistani polvien suoristamisesta. 

Kehuja sen sijaan sain hyvin taipuisasta selästäni, kauniista käsistäni adagiossa, sekä taakse tehdystä fonduesta. Hassua, että kehuja tulee useimmiten jalannostoja vaativista liikkeistä, vaikka jalka ei nousekaan likimainkaan korvaan. Toisaalta developpeet ja fonduet, sekä arabeskit ovat ehdottomasti suosikkiliikkeitäni; niissä musta tuntuu eniten ballerinalta. Hallitsen kehoni ehkä parhaiten näissä. Rakastan piruetteja yli kaiken, mutta myönnän olevani niissä aivan auttamattoman surkea, ja hypyissä taas pomppuni on kehno, vaikkakin niissä vauhdikas puoleni pääsee parhaiten esille. Jos joskus tulevaisuudessa olisin sillä tasolla, että pystyisin tanssimaan varkkoja, niin varmaan temperamenttisen luonteeni vuoksi olisin parhaimmillani Kitrin tai Carmenin variaatiossa. 

Mistäs te olette viime aikoina saaneet positiivista palautetta? Mikä variaatio teille sopisi parhaiten luonteenne perusteella?
Kuva:Gene Schiavone. Svetlana Zakharova baletissa Carmen


maanantai 6. helmikuuta 2012

Pakkanen paukkuu ja hiki virtaa

Onpas aikaa taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta! Hyi minua.. Olen tässä välissä ehtinyt käydä jokusella balettitunnilla, mutta jotenkin on jäänyt kirjoittamatta niistä. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meillä on aivan selkeästi vaativammat ja fyysisemmät sarjat kuin syyskaudella. Ilmeisesti jo näiden kovien pakkastenkin vuoksi ope haluaa, että tunnilla tulee kunnolla lämmin jo heti alkumetreillä, ettei kukaan jäädy. Tehdään myös osittain samoja sarjoja kuin syksyllä, mutta kädet on vaihdettu ja  liikkeet on kokonaan puolivarpailla. Meillä kun olisi tarkoitus ensi syksynä aloittaa kärkitossuilla tanssiminen, mutta katsotaan nyt, riittääkö oma taitotasoni vielä silloin siihen.

Keskilattiasarjat ovat myös paljon liikkuvampia ja tehdään enemmän isoja hyppyjä kuin aiemmin. Hassua, että olen aina ajatellut pitäväni adagioista eniten, mutta nyt huomaan nauttivani allegroista jopa vielä enemmän. Pienet hypyt tosin eivät ole minun juttuni, mutta on nekin ok. Piruettejakin tehdään enemmän, mikä on kivaa. Pidän pirueteista, vaikken ole kovin hyvä niissä. Jotenkin lähtöasento on jo valmiiksi niin hoippuva, että piruetista ei vain voi millään tulla siistiä. Mietin pitkään, että mistä ihmeestä tämä johtuu, kun tasapainoni on muuten hyvä, kunnes tajusin, että tukijalka ei ole tarpeeksi jämäkkä pirueteissa. En varsinaisesti istu lonkan päällä, mutta paino on silti liikaa tukijalan puolella, eikä keskellä. Lisäksi polvi ei ole tarpeeksi suorassa. Tehtyäni tämän huomion on tasapaino pysynyt alkuasennossa paremmin, eikä piruetitkaan ole enää niin epätoivoisia.  Siisteihin on kyllä vielä matkaa..

Olen myös miettinyt, että onkohan likinäölläni ja sen lisäksi hajataitolla jotain vaikutusta asiaan, sillä spottaaminen on melko mahdotonta, kun en yksinkertaisesti näe tarpeeksi tarkasti eteeni, jotta voisin ottaa kiintopisteen. Lasit päässä tanssiminen on no no, ja piilareita on tullut kokeiltua pariinkin otteeseen, mutta eivät vain sovi minulle. Silmät ärsyyntyvät jo parin tunnin käytön jälkeen, niin että ovat aivan kirkkaan punaiset. Ehkäpä ongelmaan löytyy vielä jokin ratkaisu, mutta ainakin toistaiseksi näillä mennään. Löytyykö kohtalotovereita tai ihmisiä, joilla on antaa hyviä neuvoja? : )

Eipä minulla muuta, huomenissa olisi tarkoitus mennä korvailemaan joululoman jäljiltä tunteja ja käydä kuntosalilla. Hauskaa balettiviikkoa kaikille!

Tämä tyttö ei pieniä pakkasia säiky, tosin säärystimet voisi olla ihan mukava lisä.. kuvat: weheartit.com