maanantai 1. heinäkuuta 2013

Krabat

Vaihto on nyt virallisesti takanapäin ja Suomeen on ehditty kotiutua viikonlopun verran. Tunnustan, että ensimmäisten asioiden joukossa ryhdyin etsimään kesäksi tanssitunteja ja petyin kovasti huomatessani kaikkien ryhmien olevan jo täynnä. Täytynee huomenna soitella opistolle ja kysellä, olisiko sittenkin mahdollista ilmoittautua täydeksi merkittyyn ryhmään, sillä tanssimisen halu on polttavampi kuin kesän helteet vaaleahipiäiselle.

Balettituntien loppumisen jälkeen tanssia tuli harrastettua lähinnä katsomon puolelta. Mikäs siinä, Prahassa pääsin halvimmillaan kahdella eurolla katsomaan balettia aivan upeaan kansallisteatteriin ja tanssijoiden taso oli hyvinkin korkea. Toki yksi kevään kohokohdista oli nähdä Svetlana Zakharova tanssimassa livenä; hän muuten sai pisimmät suosionosoitukset mitä olen koskaan kenenkään kuullut saavan -yleisö mylvi tauotta ainakin 15 minuuttia ja kukkia satoi todella, todella paljon. Ystäväni, joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt balettia, oli hyvin hämmentynyt pitkistä aplodeista ja minun piti selittää hänelle, ettei tämä nyt ihan vakiokäytäntö ole. Toki Zakharova oli suosionosoituksensa ansainnutkin, sillä hänen tanssinsa keveys ja uskomaton tekniikka sai kieltämättä muut tanssijat (erittäin hyviä hekin) näyttämään lähinnä kömpelöiltä.


Vaikka Giselle olikin upea kokemus, minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että kirkaan ykköspaikan vei Krabat-niminen baletti. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä baletista ja menin katsomaan sitä, kun satuin saamaan juuri nuo edellämainitut kahden euron liput sinne. Vettä tuli taivaan täydeltä kompastellessani mukulakivikatuja korkokengissäni kansallisteatteriin ja puhisinkin mielessäni, että baletin on sitten parempi olla kaiken tämän vaivan arvoista, kun kerta meinaan joka toisella askeleella muljauttaa nilkkani ja muutenkin olin läpimärkä. Ja baletti oli todella hyvä. Se oli moderni ja muutenkin siitä poikkeuksellinen, että baletissa eivät loistaneetkaan ballerinat vaan miestanssijat. Liikeet olivat maskuliinisia, baletti melko synkkä tarina mustasta magiasta ja toki kaikenvoittavasta rakkaudesta ja lavastus kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Jo pelkkä avauskohtaus oli henkeäsalpaava: maassa makasi harmaisiin pukeutuneita ihmisiä, ilmeisesti menehtyneitä  kyläläisiä, joita nuori tyttö, samanlaisiin vaatteisiin pukeutuneena, tuli suremaan. Tilannetta seuraa sivusta nuori poika, joka näkee tytön poistuvan surullisena ja huomaa, että taustan musta väräjävä kangas alkaa hulmuta. Maassa makaavat ihmiset ryhtyvät kierimään kohti mustaa kangasta, joka nielee heidät kaikki sisäänsä. Kangas laskeutuu peittämään kyläläiset ja paljastuukin, että kangas olikin vain valtavan kaavun helma, josta muodostuu hieman Harry Potterin kuolonsyöjän näköinen henkilö. Hiljaisuuden rikkoo vain aavemainen sana: Krabat. Hahmo lipuu pois vieden mennessään kyläläiset ja jättäen jälkeensä vain tyhjyyden.

Jos saatte mahdollisuuden nähdä tämän baletin jossakin, niin älkää missään nimessä jättäkö sitä käyttämättä! Baletti oli virkistävän erilainen. Jos tällaisia baletteja olisi enemmän ja juuri niitä esitettäisiin pojille, olisi poikia balettitunneilla aivan varmasti enemmän. Ei sukkahousuja ja neitimäisiä kädenhuiskutuksia, vaan upeita hyppyjä, uskottavia taisteluja, maskuliinisia miehiä ja taikuutta. Moderniudestaan huolimatta juoni oli erittäin helposti seurattava, sillä pysyin erittäin hyvin kärryillä, vaikka minulle tulikin niin kova kiire ennen lähtöä, etten ehtinyt edes lukea juonesta mitään etukäteen.

Tästähän tuli aikamoinen markkinointipuhe. :P Olisiko teillä muuten suositella jotain "laatikon ulkopuolelta" -tulevaa balettia, joka on tehnyt teihin lähtemättömän vaikutuksen?
* All the photos courtsey of Czech National ballet from Krabat: www.narodni-divadlo.cz.