Täällä taas!

Tästähän tuli varsinainen blogitauko. Pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta -kärsin blogini suhteen jo sellaista inspiraation puutetta, että olin jo lähes varma, että bloggaajan urani oli nyt tässä. Mutta kiitos sen anonyymin, joka pyysi laittamaan uuden postauksen, muistin, että juuri ajatusten ja kokemusten vaihto niin lukijoiden kuin muiden bloggaajien kanssa on tämän jutun suola ja aina yhtä inspiroivaa.

Baletin suhteen olen kokenut myös innostuksen puutetta, johtuen varmastikin erittäin rikkonaisesta kevätkaudesta. Tunnit ovat myös olleet jo tosi haastavia etenkin kun kävin kevään vain yhdellä tunnilla viikossa. Lisäksi flunssat, täysipäiväinen työ ja jatkuvat dead linet ja tentit koulussa tekivät loppukeväästä niin rankan, että ehdin hädin tuskin nukkua n. 4 h yössä. Ja lopputuloksena oli tietysti tenttikauden päättyessä ja kesätuntien alkaessa kahden viikon mittainen flunssa stressin lopulta helpotettua. :D Nyt kun ollaan pikkuhiljaa toivuttu flunssasta sekä kesätunneilla on "oma ope" vuorossa, niin vanha innostus tanssimiseen on tehnyt paluuta.

Kävin tänään katselemassa syksyä varten uusia kärkitossuja sekä selaillut tuntivaihtoehtoja, sillä meillä on jo syystunnit ilmestyneet nettiin. Kokeilin useampia Blochin tossuja ja hämmästyin tuota pohjan joustavuutta noihin Grishkoihin verrattuna. Ihan eri fiilis!Kärjelle nouseminen oli huomattavan helppoa, mutta täytyy myöntää, että tykkään Eliten kuin veitsellä leikatusta kärjestä -se on niin tasainen, että kun kärjelle lopulta pääsee, niin seisominen tuntuu tosi tukevalta. Kokeilin kaupan kaikkia mun koossa löytyviä malleja: Serenadea, Triumphia, Solenaa, Amelieta sekä Suprimaa, joista kumma kyllä Suprima tuntui parhaimmalta. Hämmentyneenä luin netistä sovittelun jälkeen, että Suprima on boksiltaan kaikkein kapein sekä viistoin ja suunniteltu kapealle ja joustavalle jalalle, jolla on korkea nilkan kaari. Siis täysin päinvastaiselle jalalle kuin meikäläisen.:D Minulla on  kolme yhtäpitkää varvasta, olematon kaari ja jäykkä nilkka. Sain joskus aikanaan teiltä hyviä vinkkejä, joten ajattelin käydä kokeilemassa Balance Europea nyt ainakin ja kenties Grishkon Mayaa ja 2007:ää.

Syystuntien suhteen olen hieman eksyksissä. Olen ottamassa näillä näkymin kahta viikkotuntia ja harkitsen osallistuvani koulun opiskelijayhdistyksen järjestämille nykäritunneille, sillä baletin lisäksi vähän erilainen tanssiminen voisi olla ihan tarpeellista. Viime vuoden opettajani oli tosi hyvä ja korjasi paljon ja adagiot olivat kauniita. Kuitenkin tunneilla sain jatkuvasti korjauksia, jopa siihen pisteeseen asti, että hommasta alkoi kadota ihan täysin ilo. En tainnut saada vuoden aikana kertaakaan positiivista tai tsemppaavaa kommentia. Viimeisimpänä kommenttina tuli huomautus, että ensi syksyyn mennessä olisi ryhti ja aukikierto saatava sille mallille, että "osaisin edes seistä suorassa" ja kuulema sitten minullakin olisi mahdollisuus saada edes jonkinlainen piruetti aikaiseksi. Ajattelin mennä ainakin toiselle hänen tunneistaan, mutta toisen tunnin kohdalla harkitsen vielä, josko menisin sittenkin "oman openi" tunnille. Hänen tunneillaan on niin positiivinen ja kannustava ilmapiiri, jossa mokaaminen on sallittua ja lähes joka tunti tulee edes yleisellä tasolla jonkinlaista tsemppausta tai positiivista palautetta. Tunneilta lähtee aina innostuneena ja mieli piristyneenä. Hän korjaa myös paljon, mutta ei koskaan siten, että tulisi tyhmä olo. Toisaalta tiedän, että toinen opettaja pitää samat sarjat kummallakin tunnilla, jolloin tunneilla pysyisi paremmin mukana, jos kävisi kummallakin. Voi valinnan vaikeutta..

Tässäpä viimeisimmät kuulumiset. Täällä ollaan taas ja lupaan, että yritän päivitellä kuulumisiani hieman tiheämpään tahtiin. Viikottain tuskin ehdin kirjoitella, mutta jos edes pari kertaa kuukaudessa saisin näin alkuun kirjoitettua. Kyllä se siitä sitten taas lähtee, kunhan alkuun pääsee! Mukavaa kesää ja ennenkaikkea: mitä teille kuuluu? :)

* Photo from here

Hyvää ja rauhallista joulua!

Ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille! Toivottavasti teillä olisi valkoisempaa kuin meillä. Lunta tai ei, aion nauttia joulun pyhistä glögiä siemaillen villasukkiin ja huopaan kääriytyneenä ja hengittää kuusen ja jouluruokien tuoksua. Levänneenä ja (kenties) uusin tanssikamppein onkin hyvä tanssahdella kohti uutta vuotta 2014.Kuitenkin sitä ennen: Rauhallista ja mitä rentouttavinta joulua kaikille!

 

*Photo from: here

Vuoden viimeinen

Joululoma alkoi omalla kohdallani jo tämän viikon alussa ja ehdinkin lähteä takaisin kotipaikkakunnalleni joulun viettoon, mikä tarkoittaa siis sitä, että tämän vuoden tanssitunnit ovat nyt paketissa. Vikalla tunnilla teimme tutut tankosarjat, joissa sain paljon älyttömän hyviä korjauksia sekä keskilattialla tosi tanssillisen ja minusta oikein nätin adagion. Lopputunti meni kärjillä ja voin sanoa, että varpaissa poltteli tunnin loputtua.

Tankosarjoissa palautetta tuli mm. ylösvedosta ja aukikierron säilyttämisestä relevéssä tehtävissä yhden jalan liikkeissä, kuten frappét ja développét. Alkusyksystä paljon kritiikkiä saaneet kädet, jotka meinaavat jäädä kolmannessa liian matalalle, ovat vihdoinkin löytäneet oikean paikan ja olenkin iloinen, että niistä ei ole enää vähään aikaan tullut negatiivista palautetta. Adagiossa taas sain palautetta siitä, että piqué-arabeskissa ei ollut tarpeeksi terävyyttä ja paino ei siirtynyt tarpeeksi nopeasti tukijalan päälle, jolloin lopputulos oli hieman vaappuva.

Kärjillä tehtiin yhden ja kahden jalan relevét,  échappét, sisson simplet, sekä piqué-askeleet kaksi kättä tangolla. Lisäksi tehtiin liuta varpaita, polvia ja nilkkoja vahvistavia liikkeitä. Keskellä tehtiin kärjillä Temps liét ja lopuksi vielä mentiin bourréella tankoa ympäri. Sainkin itseasiassa etukäteisen joululahjan, kun opettaja kehui, että kärkitekniikkani on kehittynyt paljon ja bourréeni näyttää tosi kauniilta. Onhan siihen vaadittukin yksi jos toinen tunti kärjillä, lihasten vahvistusta salilla, vasarointia ja muita kepulikonsteja. ;)

On muuten jännä huomata, miten suhtautuminen kritiikkiin on tanssivuosien aikana muuttunut. Alussa siihen suhtautui kuin kuolemantuomioon ja olinkin varma, että olen ihan surkea tanssija, kun saan korjauksia. Opettajan huomiota jopa vähän pelkäsi ja lähinnä tulikin toivottua, että kunpa se ei vaan huomaisi minua tällä tunnilla. Jossain vaiheessa sitä sitten huomasi, että opettajan kommentit eivät enää jännittäneetkään ja nyt olen jo pidemmän aikaa suorastaan toivonut, että ope huomaisi minut ja saisin palautetta. Ilman sitä on aika vaikea kehittyä ja tietää, missä mennään vielä metsään. Muutenkin haluan uskoa, että palautteen saaminen on merkki siitä, että opettaja uskoo siihen, että minulla on mahdollisuuksia kehittyä.

Mites te? Onko teidän suhtautuminen palautteeseen muuttunut vuosien varrella? Minkälaisesta palautteesta saatte eniten irti?

*Photos from weheartit.com

Vinkkejä, loukkaantumisia ja väheneviä tanssitunteja

Nyt on pakko pyytää anteeksi aivan surkeaa postaustahtia. Tämä vuosi on ollut kyllä täällä blogin puolella yhtä hiljaisuutta. Kaipa 2013 on ollut tanssillisesti omalla tavallaan todellinen epäonnen vuosi, sillä loukkaantumisia on sattunut normaalia tiheämpään ja taloudellinen tilanne on hidastanut tanssitreenejä. Taas vaihteeksi selkäni otti ja suuttui salitreenin jälkeen tekemistäni venytyksistä ja nyt on sitten pari päivää syöty buranaa ja pyritty tekemään paranemisprosessia nopeuttavia liikkeitä, jotka tulivatkin viime talvena tutuiksi.. Onneksi tällä kertaa kipu ei säteile jalkoihin ja tänään on tuntunut melko normaalilta, joten toivotaan, että selvisin säikähdyksellä! :)

Jos on ollut jotain huonoa, niin on myös ollut paljon hyvääkin tässä vuodessa. Keväinen vaihto-opiskelu antoi mahdollisuuden tutustua aivan erilaiseen tapaan treenata balettia. Näiltä tunneilta tuli myös paljon uskoa siihen, että aikuisenakin kroppa voi oikeasti kehittyä ja muuttua. Tsekkiläisellä tehotreenillä näytti saavan ihmeitä aikaiseksi ja selkäkin vahvistui nopeasti takaisin entiselleen. Suomessa taas uusi balettiopettaja on tehnyt vastaavanlaisia ihmeitä pirueteilleni, jotka pyörivät paremmin kuin koskaan, joskaan niissä ei ole vieläkään kehumista. Kärkitossutyöskentely on myöskin mennyt jonkin verran eteenpäin ja siihen on tullut aivan uudenlaista huolellisuutta. Ennen kaikkea olen oppinut arvostamaan terveyttäni ja ymmärtänyt, miten etuoikeutettu sitä onkaan kyetessään tanssimaan.

Jotenkin tuntuu hassulta, että olen murehtinut niin paljon sitä, että minulla on tänä syksynä vain yksi tanssitunti viikossa ja sen vaikutusta edistymiseeni. Tottakai etenen paljon hitaammin käydessäni vain yhdellä tunnilla, mutta etenen silti ja annan varmasti joka kerta kaikkeni, kun tiedän, että seuraava mahdollisuus parantaa on vasta viikon päästä. Aika usein  kuulee sanottavan, että kaksi tuntia ylläpitää taitotasoa ja vähintään kolme tuntia tarvitaan kehittyäkseen ja yhdestä viikkotunnista ei ole sitten mihinkään. Varmasti totta, ainakin osittain. Uskon kuitenkin, että etenkin alkuvaiheessa tapahtuu paljon kehitystä kävipä sitten vain sillä yhdellä tunnilla. Myöhemmässä vaiheessa tanssiuraa pienillä tuntimäärillä tanssiessaan vastuu edistymisestä on aikalailla omilla harteilla, sillä silloin töitä täytyy tehdä ohjattujen tuntien ulkopuolella. Oheistreenin määrä ja vaikutus korostuvat tarvittavan lihaskunnon ja venyvyyden saavuttamisessa. Tällöin myös loukkaantumisriski kasvaa, kun kukaan ei ole sanomassa, milloin ylitetään oman kropan sietokyky -tehokkain venytys saattaa olla vain millien päästä revähdyksestä.

Sarjojen muistaminen yhden viikkotunnin vauhdilla käy auttamattomasti hankalammaksi, etenkin, jos sama opettaja pitää useamman samantasoisen tunnin viikossa, joille muut osallistuvat. Vaikka kuinka muistelisi sarjoja kotona, niin tekemällä ne jäävät parhaiten mieleen. Jos kaikki keskittyminen menee sarjan muisteluun, niin tekniikkahan siinä auttamatta kärsii. Sarjojen kirjoittaminen kotiin päästyä voi auttaa sekä youtubesta tai balettikirjoista balettiliikkeiden kertaaminen. Ihan aloittelijoille en suosittele minkään liikkeen treenamista omatoimisesti netin kautta, mutta pidemmälle edistyneet voivat minusta aivan vapaasti harjoitella perusliikkeitä peilin ja youtuben avulla. Heidän pitäisi jo tietää, miltä oikeaoppisesti suoritetun liikkeen pitäisi näyttää ja tuntua. Sen sijaan tasapainoa ja ryhtiä voivat kaikki harjoitella ja monella pidemmällekin ehtineellä on parantamisen varaa ryhdissä, aukikierrossa ja tasapainossa.

Näiden peruspalikoiden ollessa kunnossa, saa viikottaisesta tunnista enemmän irti ja on mahdollista pysyä muun ryhmän vauhdissa ja jopa kehittyä. Toki kannattaa hyväksyä se tosiasia, että tuntinsa tähtioppilaaksi tuskin yhdellä viikkotunnilla ja oheistreenillä päätyy -tai sitten olet todennäköisesti itsellesi liian helpolla tunnilla. ;)

*Photos from here, here, here and here.

Tossutuunausta

Ihan aluksi, kiitos hyvistä vinkeistä, joita sain edelliseen postaukseeni! Kun menen hommaamaan seuraavia tossujani, osaan tällä kertaa pyytää muitakin malleja sovitettavaksi.

Viime postauksessa kerroin turhautumisestani kärkitossuihini; no, olin sitten tässä eräänä päivänä yksin kotona ja varsin luovalla tuulella, joten hain nuo kirotut kapulat eteeni ja päätin tekeväni ongelmalle jotakin. Hetken tuumittuani päätin ensin yrittää pehmittää vielä kerran tossuja käsin. Painelin ja taivuttelin tossun pohjaa kantapään alta, mutta mitään eroa entiseen en kyllä huomannut. Jossain vaiheessa en sitten enää jaksanut murehtia, että entä jos hajotankin tossuni, vaan etsin käsiini vasaran ja rupesin naputtelemaan tossun pohjaa kauttaaltaan. Aikani tätä harrastettua pistin tossut jalkaan ja jestas, ero oli ensimmäistä kertaa tunnistettavissa! Jatkoin vielä jonkin aikaa ongelmakohtien pehmittämistä vasaran kanssa. Lopputulos oli kyllä huomattavan hyvä ja ekaa kertaa tunnilla tunsin saavani kahdella jalalla tasapainoillessani edes jonkinlaista tukea kärjistä.

Seuraavalle tunnille mennessäni, huomasin, että olin unohtanut varvasteippini kotiin. Kokeilin tossuja pukkarissa ilman teippiä, mutta fiilis ei ollut kovin mukava ja varpaat tuntuivat muutenkin valuvan tossun pohjalle. Tietysti minulla ei ollut edes lampaanvillaa mukanani, jotta olisin voinut heittää pohjalle vähän lisää täytettä ja aloinkin hieman hädissäni katsella ympärilleni, miten voisin pelastaa varpaani tulevalta kärsimykseltä. Ratkaisin sitten pulman silppuamalla käsipyyhepaperia, jota sitten sulloin tossujen kärkiin ja päälle ne vähäiset villat, jotka tossuihin olivat edelliseltä kerralta jääneet. Hirveällä kiireellä suuntasin tunnille ja vasta siellä tajusin, että tuli laitettua hieman liikaa paperisilppua tossuun, kun varpaat ei enää mahtuneet vamppiin vaan puristuivat ikävästi yhteen. Onneksi ette olleet todistamassa, miltä varpaani näyttivät tunnin jälkeen..

Tästä episodista oli kuitenkin myös jonkinlaista hyötyä: Seuraavalla kerralla unohdin, että olin survonut tossuun sitä paperisilppua, joka oli ilmeisesti painunut jo aikalailla kasaan. Pointe-osuuteen päästyämme, huomasin ekaa kertaa tekeväni lähes kaikki sarjat ilman minkäänlaisia ongelmia ja kärjen yli pääseminen kahdella jalalla tuntui suorastaan helpolta. Tajusin, että ilmeisesti tossun jäykkä pohja ei ollutkaan suurin ongelma, vaan liian korkea vamppi. Nyt, kun tossun kärjessä oli täytettä, se nostikin varpaitani ylemmäs ja vamppi ei ottanutkaan niin pahasti vastaan, vaan nilkka pääsi kaartumaan vapaammin ja kauniimmin. Toki varpaat tälläkin kertaa puristuivat hieman ikävästi yhteen, joten tiedossa on varmasti kärkitossumallin vaihtuminen. Kuitenkin näillä kikoilla voin toivottavasti käyttää tämän tossuparin sen kunniakkaaseen loppuun asti.

Mites te tuunaatte tossunne? Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

* Photos from here here and here.

Kärkitossuista ja tanssitunneista

Minun on tunnustettava yksi juttu -tänä syksynä baletista bloggaaminen on jotenkin tuntunut kamalan vaikealle. Kenties siksi, että olen joutunut olosuhteiden pakosta tyytymään vähempään tanssimiseen kuin haluaisin, eikä minulla ole ollut edes mahdollisuutta tehdä edes joten kuten kompensoivaa oheistreeniä. Tuntikin on ollut kenties hienoinen pettymys, kun opettajat vaihtelevat, ja nykyinen vakisijainen on ihan kiva, mutta vain ihan kiva. Kaipaan kovasti sen kuuluisan "oman opettajani" tunneille, enkä ole ihan vielä hyväksynyt sitä tosiasiaa, että tänä vuonna hänen tuntinsa ovat yksinkertaisesti väärään aikaan. Onneksi ainakin oheistreenaamiseen on tulossa muutos, joten saan tanssitunneista jatkossa taas enemmän irti!

Kärkitossut ovat myös aiheuttaneet päänvaivaa; omani ovat vuoden käytönkin jälkeen liian jäykät enkä pääse vieläkään kunnolla kärjen yli, kun pitäisi seistä tasaisesti kummankin kärjen päällä. Olen jo vakavasti harkinnut, että työnnän tossut oven väliin.. Jos joku tietää, miten  pohjaa saisi jalan kaaren alta pehmennettyä katkaisematta sitä, niin otan kaikki neuvot enemmän kuin ilolla vastaan!

En ole tosiaan hirveämmin tykännyt nykyisistä tossuistani, jotka siis ovat Grishkon Elitet. Onko täällä muita samaisilla tossuilla tanssineita? Jos/kun nämä tossut joskus kuolevat, olen aikeissa vaihtaa johonkin muuhun malliin. Olisiko teillä aiemmin samaisilla Eliteillä tanssineilla suositella jotain tiettyä mallia? Tai muilla tasapitkävarpaisilla ja matalalla nilkan kaarella varustetuilla?  Toki jokaisen jalka on yksilöllinen, mutta olisi mukavaa, jos osaisin tällä kertaa vielä erikseen pyytää muutamaa mallia sovitettavaksi.

Photos from here and here

Takaisin tanssisaleihin

Viime viikolla alkoivat minunkin syystuntini. Toistaiseksi minulla on vain yksi tunti, jatko1-tason pointe-alkeet, mutta toivon syyskuulle käännyttäessä tilanteen paranevan ja pystyväni ottamaan vielä sen kipeästi kaivatun toisenkin tunnin. Pidetään sormet ja varpaat ristissä!

Viime viikon tunnilla meillä oli sijainen ja kyseisen tunnin suhteen tilanne on nyt sellainen, että varsinainen opettaja saattaa olla jouluun asti estynyt, jolloin sijainen pitää syyskauden tunnit. Tilanteen piti selvitä meille tällä viikolla, mutta tietenkin minun piti sairastua "syys"flunssaan sunnuntai-iltana! Toki hieman harmittaa, jos varsinainen opettaja on estynyt, kun en ole aiemmin hänen vakkaritunneillaan ollut ja olisin mielelläni edes kokeillut tunteja hänen opastuksellaan, mutta ei voi mitään. Eipä sijaisessakaan mitään vikaa ole, hän on oikein mukava opettaja, joka käyttää kivaa musiikkia, mutta jonka sarjat ovat tosi pitkiä, nopeita ja itselleni ehkä turhankin haastavia.

Päätin kuitenkin, että olipa opettaja kuka hyvänsä, tänä vuonna menen tunneille mikään ei ole mahdotonta -asenteella ja annan itsestäni 110 % joka tunnilla. Lisäksi olen päättänyt, että tänä vuonna salitreeni ja aktiivinen venyttely tulevat mukaan tukemaan tanssitreenejä. Hävettää ihan myöntää, miten sitä tuleekaan oltua niin laiska etenkin tuon venyttelyn suhteen.Voi, kun sitä saisi otettua tavaksi venytellä kevyesti päivittäin ja sen lisäksi ainakin kerran viikossa tehdä kunnollinen syvävenyttely. Miten usein te venyttelette ja miten motivoitte itsenne aloittamaan venyttelyn?

Kärjillä ei vielä aloitettu, kun opettajatilanne oli epäselvä. Kirjoittamaton sääntö kun ilmeisesti menee niin, että tunnin varsinaisen opettajan opastuksella aloitetaan aina kärkitreenaus. Olen toki innoissani aloittamassa taas varvastreenit, mutta kun on aiemminkin niillä jo harjoitellut, niin enää ei ole sitä uutuuden viehätystä ja kärkitossuilla tanssimisen glorifiointia, joten viikon-kahden viivästys ei tunnukaan enää niin hermoja raastavalta. Nyt jo tietää, että kohta pohjelihakset huutaa hoosiannaa, nilkkoihin kivistää ja siltikään se kärjen yli pääseminen polvet suorina ei meinaa sujua. Mutta se hetki, kun työn ja tuskan jälkeen onnistuu pääsemään kauniisti kärjelle ja vielä saa tehtyä kohtuullisen hallitua bourreeta voi hetken tuntea olevansa ihan kuin oikea ballerina. 

*Photos from  here and here.