tiistai 26. marraskuuta 2013

Vinkkejä, loukkaantumisia ja väheneviä tanssitunteja

Nyt on pakko pyytää anteeksi aivan surkeaa postaustahtia. Tämä vuosi on ollut kyllä täällä blogin puolella yhtä hiljaisuutta. Kaipa 2013 on ollut tanssillisesti omalla tavallaan todellinen epäonnen vuosi, sillä loukkaantumisia on sattunut normaalia tiheämpään ja taloudellinen tilanne on hidastanut tanssitreenejä. Taas vaihteeksi selkäni otti ja suuttui salitreenin jälkeen tekemistäni venytyksistä ja nyt on sitten pari päivää syöty buranaa ja pyritty tekemään paranemisprosessia nopeuttavia liikkeitä, jotka tulivatkin viime talvena tutuiksi.. Onneksi tällä kertaa kipu ei säteile jalkoihin ja tänään on tuntunut melko normaalilta, joten toivotaan, että selvisin säikähdyksellä! :)

Jos on ollut jotain huonoa, niin on myös ollut paljon hyvääkin tässä vuodessa. Keväinen vaihto-opiskelu antoi mahdollisuuden tutustua aivan erilaiseen tapaan treenata balettia. Näiltä tunneilta tuli myös paljon uskoa siihen, että aikuisenakin kroppa voi oikeasti kehittyä ja muuttua. Tsekkiläisellä tehotreenillä näytti saavan ihmeitä aikaiseksi ja selkäkin vahvistui nopeasti takaisin entiselleen. Suomessa taas uusi balettiopettaja on tehnyt vastaavanlaisia ihmeitä pirueteilleni, jotka pyörivät paremmin kuin koskaan, joskaan niissä ei ole vieläkään kehumista. Kärkitossutyöskentely on myöskin mennyt jonkin verran eteenpäin ja siihen on tullut aivan uudenlaista huolellisuutta. Ennen kaikkea olen oppinut arvostamaan terveyttäni ja ymmärtänyt, miten etuoikeutettu sitä onkaan kyetessään tanssimaan.

Jotenkin tuntuu hassulta, että olen murehtinut niin paljon sitä, että minulla on tänä syksynä vain yksi tanssitunti viikossa ja sen vaikutusta edistymiseeni. Tottakai etenen paljon hitaammin käydessäni vain yhdellä tunnilla, mutta etenen silti ja annan varmasti joka kerta kaikkeni, kun tiedän, että seuraava mahdollisuus parantaa on vasta viikon päästä. Aika usein  kuulee sanottavan, että kaksi tuntia ylläpitää taitotasoa ja vähintään kolme tuntia tarvitaan kehittyäkseen ja yhdestä viikkotunnista ei ole sitten mihinkään. Varmasti totta, ainakin osittain. Uskon kuitenkin, että etenkin alkuvaiheessa tapahtuu paljon kehitystä kävipä sitten vain sillä yhdellä tunnilla. Myöhemmässä vaiheessa tanssiuraa pienillä tuntimäärillä tanssiessaan vastuu edistymisestä on aikalailla omilla harteilla, sillä silloin töitä täytyy tehdä ohjattujen tuntien ulkopuolella. Oheistreenin määrä ja vaikutus korostuvat tarvittavan lihaskunnon ja venyvyyden saavuttamisessa. Tällöin myös loukkaantumisriski kasvaa, kun kukaan ei ole sanomassa, milloin ylitetään oman kropan sietokyky -tehokkain venytys saattaa olla vain millien päästä revähdyksestä.

Sarjojen muistaminen yhden viikkotunnin vauhdilla käy auttamattomasti hankalammaksi, etenkin, jos sama opettaja pitää useamman samantasoisen tunnin viikossa, joille muut osallistuvat. Vaikka kuinka muistelisi sarjoja kotona, niin tekemällä ne jäävät parhaiten mieleen. Jos kaikki keskittyminen menee sarjan muisteluun, niin tekniikkahan siinä auttamatta kärsii. Sarjojen kirjoittaminen kotiin päästyä voi auttaa sekä youtubesta tai balettikirjoista balettiliikkeiden kertaaminen. Ihan aloittelijoille en suosittele minkään liikkeen treenamista omatoimisesti netin kautta, mutta pidemmälle edistyneet voivat minusta aivan vapaasti harjoitella perusliikkeitä peilin ja youtuben avulla. Heidän pitäisi jo tietää, miltä oikeaoppisesti suoritetun liikkeen pitäisi näyttää ja tuntua. Sen sijaan tasapainoa ja ryhtiä voivat kaikki harjoitella ja monella pidemmällekin ehtineellä on parantamisen varaa ryhdissä, aukikierrossa ja tasapainossa.

Näiden peruspalikoiden ollessa kunnossa, saa viikottaisesta tunnista enemmän irti ja on mahdollista pysyä muun ryhmän vauhdissa ja jopa kehittyä. Toki kannattaa hyväksyä se tosiasia, että tuntinsa tähtioppilaaksi tuskin yhdellä viikkotunnilla ja oheistreenillä päätyy -tai sitten olet todennäköisesti itsellesi liian helpolla tunnilla. ;)
*Photos from here, here, here and here.