Aurinkoa kaatosateen keskellä

Viime balettitunti oli aivan ihana! Ei olisi uskonut, kun aamu meni vähän miten meni. Nukuin pommiin, hädin tuskin ehdin syödä aamiasta ja hyvä, että muistin edes tossut ottaa mukaani. Unohdin sateenvarjon ja ulkona satoi kaatamalla, bussin lähtöön oli enää alle viisi minuuttia, joten oli pakko ottaa riski ja oikaista liukkaan kallion kautta. Onneksi selvisin katkaisematta koipeani ja ehdin juuri ja juuri bussiin. Saavuttuani tunnille, huomasin vielä kaiken kukkuraksi, että oma openi ei ollutkaan paikalla, vaan meillä oli sijainen. Lievähkö pettymykseni kuitenkin unohtui nopeasti, sillä sijaisemme oli aivan älyttömän aurinkoinen ja todella kiva ope!

Viime postauksessani mainitsin, että oma opettajani tekee melko haastavia ja pitkiä tankosarjoja, joiden muistamisessa minulla on ollut vaikeuksia. Sijaisen sarjat olivat huomattavasti selkeämpiä ja yksinkertaisempia, joten niiden muistamisessa ei ollut mitään vaikeuksia. Joistakin lyhyemmät sarjat ovat tylsiä, mutta itse koin, että tällaisen perussarjan tekemisessä tekniikka korostuu paljon paremmin. Tunnin jälkeen ei olisi voinut ajatellakaan ryntäävänsä suoraan luennolle, sen verran hikinen kun olin. Töitä tuli tehtyä enemmän ja huolellisemmin, kun pysyi paremmin mukana jo heti ensimmäisistä tankosarjoista lähtien. 

Keskilattiasarjat olivat kanssa todella kivoja, pidin tekemästämme adagiosta todella paljon. Se oli jotenkin ihanan herkkä ja liikkuva. Olen ehdottomasti enemmän adagio -ihminen, mikä varmaan johtunee vähän haaveilevasta luonteesta. Välillä opettajan täytyykin suorastaan muistuttaa, että baletissa ei oikein ehdi haaveilemaan. Teimme muuten myös oikein mukavan hyppysarjan, joka meni jotensakin näin:

glissade-glissade-assemblé-relevé-pas de chat x3-changement

Nyt en enää muista varmasti tuliko changement myös ennen pas de chat:a, hmm.. 

Oli kyllä mukava tunti, ja harmittaakin, että kyseinen sijainen ei opeta tanssikoulussani. Olisi nimittäin tosi kivaa käydä myöskin hänen tunneillaan. Pidän kyllä hirveästi oman openi tunneista, mutta olisi kivaa, jos olisi useampi eri opettaja, niin saisi treenattua eri asioita monipuolisemmin. 

Mites te, onko teillä joku yksi luotto-ope, vai  tykkäättekö käydä enemmän eri opettajien tunneilla?

Kuvat: weheartit.com

Muistikatkoja ja silmäpakoja

Onpahan taas aikaa ehtinyt vierähtää viime postauksesta. Koulukiireet sun muut on hieman verottanut kirjoitteluani.

Tosiaan, tanssivaatteet tulivat tosi nopeasti, tilauksesta meni alle viikko siihen, että tavarat saapuivat. Kaikki muut olivat ihan ok, mutta tilaamassani ohuessa paidassa oli silmäpako, jota sitten korjailin läpinäkyvällä kynsilakalla. Blochin tossut korostivat kivasti jalan kaarta, mutta koko, tuo ikuinen ongelmani, olisi voinut olla puoli numeroa pienempi. Minkäs teet, kun pitäisi ottaa toiseen jalkaan numeron pienempi tossu. Myös leveys B oli ehkä hieman leveähkö, jalalleni olisi kenties sopinut vieläkin kapeampi malli paremmin, mutta sitä ei ollut tarjolla. Kiristysnauhoilla tossut saa kuitenkin ihan käyttökelpoisiksi, joten aivan hukkaan ei niitäkään tullut tilattua. Säärystimet sen sijaan ovat ihanat, ja uusi balettipukuni on edelliseen Capezion pukuun verrattuna mukavan pehmeää materiaalia.

Kävin viime viikolla tanssahtelemassa ensimmäisen kerran kunnolla. Kylläpä olo oli ruosteinen ja huomasin myös varovani melkeinpä liikaa rasittamasta jalkojani. Katsekin meinasi kokoajan suuntautua jalkoihin, kun yritin varmistella, etten vain millään tavalla saa taas jalkojani kipeytymään. Edellisen balettitunnin jälkeen kun toiseen jalkaani iski sitten vaihteeksi jännetuppitulehdus. Onneksi tunti meni sen osalta hyvin, joten uskallan taas rasittaa jalkojani kunnolla. :)

Viime viikon tunnilla aloitettiin useampi uusi sarja, joista tykkäsin kovasti. Opemme sarjat ovat melko pitkiä ja haastavia, joten ainakin minulla menee ensimmäinen kerta pelkästään siihen, että yritän pysyä sarjassa mukana ja painaa liikkeet mieleen.Olen huomannut, että sarjojen muistaminen on yksi suurimpia ongelmiani, jota ei aiemmin mielestäni ole ollut. Liekö sitten kamala koulustressi heikentänyt muistiani, vai äkillinen keskittymishäiriö iskenyt.. Oli miten oli, kaikki neuvot ja niksit sarjojen muistamiseen otetaan kiittäen ja kumartaen vastaan!

Kuvat: weheartit.com

Eipä tänään kummempia, aika mennä ottamaan kunnon suihku ja venytellä sitten oikein kunnolla, jotta huomenna olisi sitten huippuiskussa tuntia varten!

Pettymyksiä ja venytyksiä

Niinhän siinä sitten kävi, ettei pelkkä kylpy jalkaani parantanut. Jännetuppitulehdushan siellä sitten oli. Nyt sitten  syödään reippaasti särkylääkkeitä ja annetaan jalan toipua rauhassa. Lisäksi jännettä olisi ilmeisesti hyvä "liu'uttaa", joten kaikki nilkan pyöritykset, sekä ojennukset ja koukistukset ovat oikein hyviä, kunhan vain ne tehdään ilman minkäänlaista vastusta. (Ei siis painoa jalan päälle.) Vieläkin tuo kiukuttelee, mutta kipu on jo huomattavasti lievempi. Toiveissa olisikin, että loppuviikosta pääsisi jo tanssimaan, tietysti hypyt on hyvä jättää vielä tekemättä.

 Tietenkin tärkeintä on nyt antaa jalkaterän toipua ihan kokonaan, ettei sitten myöhemmin tule mitään ongelmia. Noh, ainakin balettivideoita on tullut katseltua ja eri liikkeistä olen lukenut balettikirjoista ohjeistuksia pahimpaa baletinnälkää tyydyttämään. Niin, ja tulihan sitä vähän shoppailtuakin!

Nyt, kun en ole päässyt tanssimaan, niin tanssin korvikkeena olen katsellut vähän treenikamoja. Sifonkihameet kiinnostaisivat, ja kaikki muukin ihana. Näin talvea vasten tilaukseen kuitenkin lopulta päätyivät pitkät säärystimet, ohut pitkähihainen paita, uusi balettipuku, sekä uudet pehmeät tossut. Tossuja odotan jännityksellä, koska koostahan ei voi olla koskaan kokeilematta varma. Jos nyt sattuvat olemaan liian pienet, niin voinpahan antaa kaverille kokeiltavaksi. Viereisissä kuvissa näkyvät tilaamani tuotteet. Puku ja tossut ovat Blochin, paita Capezion ja säärystimistä ei ole hajuakaan.  Vinkkinä vielä, että dancedirect.com -sivustoilla on jopa 75% alennukset Capezion tuotteista, joten kannattaa käydä katsastamassa, jos jotain kivaa sattuisi löytämään, vaikkapa sitten etukäteisenä joululahjana itselleen. ;)

Nyt kun ei ole päässyt tanssahtelemaan, olen pyrkinyt pitämään jonkinlaista kuntoa yllä käymällä salilla, sekä venyttelemällä. Tosin jo nyt huomaan, että vasen jalka tuntuu jäykemmältä kuin oikea, koska sen kuormittamista on tullut vältettyä. Tämän jälkeen onkin varmaan keskityttävä huolellisesti nilkan lihasten vahvistamiseen ja venyttelemiseen, ettei tule jälkiseurauksina mitään muita ongelmia. Pitänee varmaan hommata sellainen kuminauha, niin saa lisää tehoa nilkkajumppaan. Alla olevaa videota olen katsellut useampaan otteeseen, ja siinä olevat harjoitukset näyttävät mielestäni hyviltä. En ole vielä kokeillut, mutta ehkä jo ensi viikolla!

Itkua ja hammasten kiristelyä

Huh, taas on ehtinyt jokunen päivä vierähtää viime postauksesta. Tanssimassa olen ehtinyt käydä tällä välin vain kerran johtuen tenttiviikoista ja no, hieman ikävämmästä ongelmasta. Noin viikko sitten käytin ensimmäistä kertaa uusia talvikenkiäni. Jalassa ne tuntuivat varsin tukevilta, eikä ne tuntuneet mitenkään ikäviltä. Seuraavana aamuna heräsin vasemman jalkapöydän ulkoisen sivun erittäin ikävään jomotukseen. Kipu tuntui jalkaa taivuttaessa ulospäin ja puolivarpailla. Kävelykin sattui. Seuraavana päivänä kipu kuitenkin tuntui hellittävän, mutta vain tullakseen pahempana takaisin.

Nyt on viikko kulunut, kipu ei ole enää niin häiritsevää, mutta aina kävellessä tai jalkaa ulospäin taivuttaessa tai puolivarpaille noustessa kipu palaa takaisin. Sen kanssa voi elää, mutta ylimääräisiä askelia tulee vältettyä ja huomaan helposti varaavani painon mieluummin sisäsyrjälle.  Ajattelin, että jos tähän ei tule parin päivän sisällä muutosta, niin kaipa se on sitten terkkarille jalkaa käytävä näyttämässä. Pelkään, että kävelyssä virheasento tulee kostautumaan pidemmän päälle, joten lienee parempi hoitaa jalka kerralla kuntoon. Toivottavasti kyseessä ei ole mitään venähdystä kummempaa, rasitusmurtumaa tuskin kukaan toivoo riesakseen.

Viimekertainen balettituntini oli oikein kiva; jatkettiin samoilla sarjoilla kun aiemminkin, mutta lisättiin keskilattialla joukkoon pas de bourreet ja glissadet. Täytyy sanoa, että tunnista on kulunut jo jokunen tovi, joten en enää muista siitä kamalasti. (Mitenköhän mahtaa käydä seuraavalle balettitunnilleni..) Ei tainnut ihan putkeen mennä, enkä muistaakseni mistään mitään kehujakaan saanut. Sekosin joissakin sarjoissa aika pahasti, joten en kyllä yhtään ihmettelekään. Lisäksi assemblet ovat vain aivoilleni mission impossible, joten glissade, fermé, assemble -sarja ei mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt. Osaisikohan joku kertoa vinkkejä, miten saisin assemblet kulkemaan? Yksittäin ne vielä jotenkin menee, mutta yhdistettynä johonkin toiseen liikkeeseen olen auttamattomasti myöhässä, ja muistutan lähinnä norsua balettisalissa. Eipä taida tällä kertaa olla enempää kerrottavaa, tämä tyttö lähtee ihailemaan lisää Lushin ihania kylpytuotteita ja katselemaan balettipätkiä youtubesta. Jos hemmottelusuihku, baletti ja namit ei auta, niin se on sitten ihme! Tai lääkärin paikka...

Jos tämä kylpy ei paranna, niin ei sitten mikään.

Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas

Kuva: Kansallisooppera

Balettipätkiä youtubesta katsellessani ja alennusmyynneistä ostamieni jouluaiheisten askartelutarvikkeiden innoittamina sain vihdoinkin tilattua liput Pähkinänsärkijään! Olen aivan innoissani, en ole koskaan nähnyt Pähkinänsärkijää livenä, joten tätä on odotettu. Tosin melko lähellä kyllä oli, että tänäkin jouluna olisi jäänyt näkemättä, sillä vietän joulun kotipaikkakunnallani, ja lähes kaikki joulua ennen olevat näytökset ovat myytyjä. Yksittäisiä hajapaikkoja kylläkin löytyy vielä, mutta kannattaa pitää kiirettä, jos meinasi suhteellisen edulllisesti käydä kyseistä balettia katsomassa. Joulun jälkeiseen näytökseen paikkoja olisi kyllä ollut vielä, mutta minulle Pähkinänsärkijä on niin voimakkaasti joulubaletti, että sen katsominen joulun jälkeen tuntuisi vähän hassulle.

Tällä hetkellä ja pian tulossa on useampikin kiinnostava baletti. Terence Kohlerin Tuhkimo vaikuttaa arvioiden persusteella erittäin mielenkiintoiselta, ja  Don Quijote vaikuttaisi katsomisen arvoiselta. Pitänee ryhtyä katselemaan, josko kyseisistä teoksista olisi edullisia lippuja tarjolla. Onneksi opiskelijoita muistetaan opiskelija-alennuksin, joten paremmatkaan paikat eivät ole opiskelijoiden ulottumattomissa. Ehkäpä joku kaverikin innostuisi lähtemään mukaan, kunhan hieman houkuttelisi!

Balettia ihan paikanpäältä olen vain harvoin päässyt katsomaan. Unohtumattomimpia muistoja ovat kuitenkin Minna Tervamäen Kuoleva joutsen, sekä vuonna 2009 Savonlinnan balettijuhlilla nähty Kirill Simonovin versio Sergei Prokofjevin Romeosta ja Juliasta, esittäjinä Petroskoin musiikki- ja draamateatterin balettiryhmä. Tämä versio sijoittui puvustuksesta päätellen 20-luvulle, ja oli muutenkin alkuperäisversiotaan rohkeampi ja intensiivisempi. Olin aluksi hieman pettynyt modernista versioinnista, olisin halunnut nähdä Romeon ja Julian kaikessa pukuloistossaan, mutta uskon, että juuri niukka puvustus ja vähäinen lavastus korostivat tanssia, ja toivat ansaitusti kaiken huomion Romeon ja Julian epätoivoiselle rakkaustarinalle.

Romeo ja Julia: Egle Spokaite ja Martinas Remeikas

Parempaa kuin kofeiini

Mitäpä sitä suotta kiertelemään, rakastan aamuisia balettituntejani. Kyseisinä aamuina edes aikainen herätys yhdistettynä kehnoihin yöuniin ja kamalaan säähän ei saa minua jäämään sängyn pohjalle, vaan pomppaan hämmästyttävän ketterästi ylös vällyjen alta.  Päivä lähtee ihanasti käyntiin, ja tuntuu siltä, että askelkin kulkee kevyemmin tunnin jälkeen. Baletin taikaa kenties?

Tänään tunnillani oli normaalia vähemmän ihmisiä, mikä oli vain hyvä, sillä opella oli enemmän aikaa korjailla. Lisäksi lattialla sai tehdä koko ajan hommia, kun ryhmää ei tarvinnut jakaa pienempiin joukkoihin. Tänään myös aloitettiin uudet sarjat, jotka ovat erittäin kivoja, mutta samalla hyvin haastavia ainakin minun tasoiselleni tanssijalle. Etenkin rond de jambe ja frappé -sarjat olivat hankalia; frappéissa kun tuplat tuottavat ongelmia, ja nopeassa tempossa meinaa iskuista tulla vähän sinnepäin hutaistuja. Aamutunnin huonoja puolia onkin se, että itse olen huomannut keskittymisen olevan hieman heikompaa, kun aivot eivät ole vielä täysin hereillä. Niin, ja tietysti se, että tunnin loppumisen jälkeen on tasan viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja hilata takalistonsa bussiin, jos meinasi olla myöhästymättä luennolta..

Aloittelijan ilon aiheet ja onnistumiset ovat ymmärrettävästi vaatimattomampia kuin jo edistyneen tanssijan. Tänään tunnilla oma hetkeni oli, kun erään tankosarjan lopuksi tehtiin relevé viidennessä ja tasapaino. Tuskailen aina asennon kanssa, koska ryhtini ei ole mikään erinomainen, mikä korostuukin demi pointessa. Tänään kuitenkin noustessani puolivarpaille jokin tuntui erilaiselta, olo oli rento, varma ja kannatettu. Mikään lihas ei tuntunut erityisen jännityneeltä ja tasapaino oli täysin vakaa. Tämä ei jäänyt huomaamatta, ja samalla tulikin positiivista palautetta opettajalta erittäin kauniista asennosta. Tottakai kiitokset piristivät, mutta tärkeintä minulle oli  ennen kaikkea se, että tunsin oikean asennon, ilman, että olisi tarvinnut varmistaa asiaa peilistä. Tiedän, melko vähäpätöinen saavutus monille, mutta itse olen iloinen tästäkin edistysaskeleesta. Olen aikaisemmin tehnyt sen virheen, että yritin edetä liian suurin harppauksin, jolloin seurauksena oli turhautuminen omiin kykyihin, tuntiin ja opettajaan, ja lopputuloksena olikin tuntien skippailu ja tanssin ilon katoaminen. Tällä kertaa olen päättänyt edetä kiirehtimättä - ja nauttia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta!

kuvat:weheartit.com

Hyppyjä sydämellä

Weheartit.com

Perjantain tunti oli aivan ihana! Tehtiin samoja sarjoja kuin aiemminkin, mutta jätettiin rondit pois. Tanko kesti sen perinteisen 45 minuuttia. Lattialla tehtiin paljon hyppyjä, ja harjoiteltiin sellaista kivaa sarjaa, joka meni jotenkin näin: soutenu-fermée-fermée-changement-soutenu-fermée-fermée. Sain jopa hypyistä positiivista palautetta, mikä oli kyllä aikamoinen työvoitto; hermoilen hirveästi mokaavani, kun tehdään diagonaalissa. Tällä kertaa päätin kuitenkin heittäytyä menipä sitten miten tahansa, ja ilmeisesti se kannatti.

Korjattavaa minulla riittää vielä vaikka kuinka paljon, pelkästään ihan perustekniikassakin. Polvet ei meinaa suoristua, ja käsien kannatus on ainainen  murheenkryyni. Lihasvoimaa ja notkeuttakin tarvittaisiin lisää. Tasapaino ja aukikierto sentään ovat ihan kohtalaisia, mutta ainahan on parantamisen varaa. Lista voi kuulostaa masentavalta, mutta minusta on mukavaa, että kyseiset heikkoudet ovat kaikki sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa tosi paljon. Olenkin asettanut tämän syksyn tavoitteeksi tuon käsien kannatuksen, sekä polvien ojentamisen suoriksi.

Baletista olen saanut ihan uutta puhtia kuntosaliharjoitteluun ja olen myös edennyt "pitäisi venytellä" -vaiheesta lähes päivittäiseen venyttelyyn. Edistyksen on huomannut niin balettitunneilla kuin ihan erilaisena jaksamisena opiskeluissa. Ja se jos mikä motivoi vielä enemmän treenaamaan!

Näin minäkin joku päivä.. Kuva: weheartit.com

Tästä se alkaa!

Huh, nyt se on sitten tehty. Ensimmäinen oma blogini. Pitkän epäröinnin jälkeen alkoi vain tuntua siltä, että haluan kirjoittaa ajatuksiani baletista ja kaikesta sen ympärille liittyvästä. Niinpä Port de bras sai alkunsa.

Kuva: weheartit.com

Balettitunneilla olen noviisi. Olen joskus teinivuosinani tanssinut hieman nykytanssia ja balettia, joka kuitenkin loppui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Muutettuani pääkaupunkiseudulle vimma saada taas tanssia syttyi uudelleen, ja nyt menossa on toinen vuosi tämän ihanan ja haastavan lajin parissa. Haaveenani on kehittyä mahdollisimman hyväksi tanssijaksi, ja salaisena haaveena olisi saada joku päivä tanssia kärkitossuilla.. Tervetuloa seuraamaan, miten tämä tyttö uhmaa fysiikan lakeja matkallaan kohti kärkitossuja & tulevaisuuden prima ballerinaa! ;)