Hyvää ja rauhallista joulua!

Ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille! Toivottavasti teillä olisi valkoisempaa kuin meillä. Lunta tai ei, aion nauttia joulun pyhistä glögiä siemaillen villasukkiin ja huopaan kääriytyneenä ja hengittää kuusen ja jouluruokien tuoksua. Levänneenä ja (kenties) uusin tanssikamppein onkin hyvä tanssahdella kohti uutta vuotta 2014.Kuitenkin sitä ennen: Rauhallista ja mitä rentouttavinta joulua kaikille!

 

*Photo from: here

Vuoden viimeinen

Joululoma alkoi omalla kohdallani jo tämän viikon alussa ja ehdinkin lähteä takaisin kotipaikkakunnalleni joulun viettoon, mikä tarkoittaa siis sitä, että tämän vuoden tanssitunnit ovat nyt paketissa. Vikalla tunnilla teimme tutut tankosarjat, joissa sain paljon älyttömän hyviä korjauksia sekä keskilattialla tosi tanssillisen ja minusta oikein nätin adagion. Lopputunti meni kärjillä ja voin sanoa, että varpaissa poltteli tunnin loputtua.

Tankosarjoissa palautetta tuli mm. ylösvedosta ja aukikierron säilyttämisestä relevéssä tehtävissä yhden jalan liikkeissä, kuten frappét ja développét. Alkusyksystä paljon kritiikkiä saaneet kädet, jotka meinaavat jäädä kolmannessa liian matalalle, ovat vihdoinkin löytäneet oikean paikan ja olenkin iloinen, että niistä ei ole enää vähään aikaan tullut negatiivista palautetta. Adagiossa taas sain palautetta siitä, että piqué-arabeskissa ei ollut tarpeeksi terävyyttä ja paino ei siirtynyt tarpeeksi nopeasti tukijalan päälle, jolloin lopputulos oli hieman vaappuva.

Kärjillä tehtiin yhden ja kahden jalan relevét,  échappét, sisson simplet, sekä piqué-askeleet kaksi kättä tangolla. Lisäksi tehtiin liuta varpaita, polvia ja nilkkoja vahvistavia liikkeitä. Keskellä tehtiin kärjillä Temps liét ja lopuksi vielä mentiin bourréella tankoa ympäri. Sainkin itseasiassa etukäteisen joululahjan, kun opettaja kehui, että kärkitekniikkani on kehittynyt paljon ja bourréeni näyttää tosi kauniilta. Onhan siihen vaadittukin yksi jos toinen tunti kärjillä, lihasten vahvistusta salilla, vasarointia ja muita kepulikonsteja. ;)

On muuten jännä huomata, miten suhtautuminen kritiikkiin on tanssivuosien aikana muuttunut. Alussa siihen suhtautui kuin kuolemantuomioon ja olinkin varma, että olen ihan surkea tanssija, kun saan korjauksia. Opettajan huomiota jopa vähän pelkäsi ja lähinnä tulikin toivottua, että kunpa se ei vaan huomaisi minua tällä tunnilla. Jossain vaiheessa sitä sitten huomasi, että opettajan kommentit eivät enää jännittäneetkään ja nyt olen jo pidemmän aikaa suorastaan toivonut, että ope huomaisi minut ja saisin palautetta. Ilman sitä on aika vaikea kehittyä ja tietää, missä mennään vielä metsään. Muutenkin haluan uskoa, että palautteen saaminen on merkki siitä, että opettaja uskoo siihen, että minulla on mahdollisuuksia kehittyä.

Mites te? Onko teidän suhtautuminen palautteeseen muuttunut vuosien varrella? Minkälaisesta palautteesta saatte eniten irti?

*Photos from weheartit.com

Vinkkejä, loukkaantumisia ja väheneviä tanssitunteja

Nyt on pakko pyytää anteeksi aivan surkeaa postaustahtia. Tämä vuosi on ollut kyllä täällä blogin puolella yhtä hiljaisuutta. Kaipa 2013 on ollut tanssillisesti omalla tavallaan todellinen epäonnen vuosi, sillä loukkaantumisia on sattunut normaalia tiheämpään ja taloudellinen tilanne on hidastanut tanssitreenejä. Taas vaihteeksi selkäni otti ja suuttui salitreenin jälkeen tekemistäni venytyksistä ja nyt on sitten pari päivää syöty buranaa ja pyritty tekemään paranemisprosessia nopeuttavia liikkeitä, jotka tulivatkin viime talvena tutuiksi.. Onneksi tällä kertaa kipu ei säteile jalkoihin ja tänään on tuntunut melko normaalilta, joten toivotaan, että selvisin säikähdyksellä! :)

Jos on ollut jotain huonoa, niin on myös ollut paljon hyvääkin tässä vuodessa. Keväinen vaihto-opiskelu antoi mahdollisuuden tutustua aivan erilaiseen tapaan treenata balettia. Näiltä tunneilta tuli myös paljon uskoa siihen, että aikuisenakin kroppa voi oikeasti kehittyä ja muuttua. Tsekkiläisellä tehotreenillä näytti saavan ihmeitä aikaiseksi ja selkäkin vahvistui nopeasti takaisin entiselleen. Suomessa taas uusi balettiopettaja on tehnyt vastaavanlaisia ihmeitä pirueteilleni, jotka pyörivät paremmin kuin koskaan, joskaan niissä ei ole vieläkään kehumista. Kärkitossutyöskentely on myöskin mennyt jonkin verran eteenpäin ja siihen on tullut aivan uudenlaista huolellisuutta. Ennen kaikkea olen oppinut arvostamaan terveyttäni ja ymmärtänyt, miten etuoikeutettu sitä onkaan kyetessään tanssimaan.

Jotenkin tuntuu hassulta, että olen murehtinut niin paljon sitä, että minulla on tänä syksynä vain yksi tanssitunti viikossa ja sen vaikutusta edistymiseeni. Tottakai etenen paljon hitaammin käydessäni vain yhdellä tunnilla, mutta etenen silti ja annan varmasti joka kerta kaikkeni, kun tiedän, että seuraava mahdollisuus parantaa on vasta viikon päästä. Aika usein  kuulee sanottavan, että kaksi tuntia ylläpitää taitotasoa ja vähintään kolme tuntia tarvitaan kehittyäkseen ja yhdestä viikkotunnista ei ole sitten mihinkään. Varmasti totta, ainakin osittain. Uskon kuitenkin, että etenkin alkuvaiheessa tapahtuu paljon kehitystä kävipä sitten vain sillä yhdellä tunnilla. Myöhemmässä vaiheessa tanssiuraa pienillä tuntimäärillä tanssiessaan vastuu edistymisestä on aikalailla omilla harteilla, sillä silloin töitä täytyy tehdä ohjattujen tuntien ulkopuolella. Oheistreenin määrä ja vaikutus korostuvat tarvittavan lihaskunnon ja venyvyyden saavuttamisessa. Tällöin myös loukkaantumisriski kasvaa, kun kukaan ei ole sanomassa, milloin ylitetään oman kropan sietokyky -tehokkain venytys saattaa olla vain millien päästä revähdyksestä.

Sarjojen muistaminen yhden viikkotunnin vauhdilla käy auttamattomasti hankalammaksi, etenkin, jos sama opettaja pitää useamman samantasoisen tunnin viikossa, joille muut osallistuvat. Vaikka kuinka muistelisi sarjoja kotona, niin tekemällä ne jäävät parhaiten mieleen. Jos kaikki keskittyminen menee sarjan muisteluun, niin tekniikkahan siinä auttamatta kärsii. Sarjojen kirjoittaminen kotiin päästyä voi auttaa sekä youtubesta tai balettikirjoista balettiliikkeiden kertaaminen. Ihan aloittelijoille en suosittele minkään liikkeen treenamista omatoimisesti netin kautta, mutta pidemmälle edistyneet voivat minusta aivan vapaasti harjoitella perusliikkeitä peilin ja youtuben avulla. Heidän pitäisi jo tietää, miltä oikeaoppisesti suoritetun liikkeen pitäisi näyttää ja tuntua. Sen sijaan tasapainoa ja ryhtiä voivat kaikki harjoitella ja monella pidemmällekin ehtineellä on parantamisen varaa ryhdissä, aukikierrossa ja tasapainossa.

Näiden peruspalikoiden ollessa kunnossa, saa viikottaisesta tunnista enemmän irti ja on mahdollista pysyä muun ryhmän vauhdissa ja jopa kehittyä. Toki kannattaa hyväksyä se tosiasia, että tuntinsa tähtioppilaaksi tuskin yhdellä viikkotunnilla ja oheistreenillä päätyy -tai sitten olet todennäköisesti itsellesi liian helpolla tunnilla. ;)

*Photos from here, here, here and here.

Tossutuunausta

Ihan aluksi, kiitos hyvistä vinkeistä, joita sain edelliseen postaukseeni! Kun menen hommaamaan seuraavia tossujani, osaan tällä kertaa pyytää muitakin malleja sovitettavaksi.

Viime postauksessa kerroin turhautumisestani kärkitossuihini; no, olin sitten tässä eräänä päivänä yksin kotona ja varsin luovalla tuulella, joten hain nuo kirotut kapulat eteeni ja päätin tekeväni ongelmalle jotakin. Hetken tuumittuani päätin ensin yrittää pehmittää vielä kerran tossuja käsin. Painelin ja taivuttelin tossun pohjaa kantapään alta, mutta mitään eroa entiseen en kyllä huomannut. Jossain vaiheessa en sitten enää jaksanut murehtia, että entä jos hajotankin tossuni, vaan etsin käsiini vasaran ja rupesin naputtelemaan tossun pohjaa kauttaaltaan. Aikani tätä harrastettua pistin tossut jalkaan ja jestas, ero oli ensimmäistä kertaa tunnistettavissa! Jatkoin vielä jonkin aikaa ongelmakohtien pehmittämistä vasaran kanssa. Lopputulos oli kyllä huomattavan hyvä ja ekaa kertaa tunnilla tunsin saavani kahdella jalalla tasapainoillessani edes jonkinlaista tukea kärjistä.

Seuraavalle tunnille mennessäni, huomasin, että olin unohtanut varvasteippini kotiin. Kokeilin tossuja pukkarissa ilman teippiä, mutta fiilis ei ollut kovin mukava ja varpaat tuntuivat muutenkin valuvan tossun pohjalle. Tietysti minulla ei ollut edes lampaanvillaa mukanani, jotta olisin voinut heittää pohjalle vähän lisää täytettä ja aloinkin hieman hädissäni katsella ympärilleni, miten voisin pelastaa varpaani tulevalta kärsimykseltä. Ratkaisin sitten pulman silppuamalla käsipyyhepaperia, jota sitten sulloin tossujen kärkiin ja päälle ne vähäiset villat, jotka tossuihin olivat edelliseltä kerralta jääneet. Hirveällä kiireellä suuntasin tunnille ja vasta siellä tajusin, että tuli laitettua hieman liikaa paperisilppua tossuun, kun varpaat ei enää mahtuneet vamppiin vaan puristuivat ikävästi yhteen. Onneksi ette olleet todistamassa, miltä varpaani näyttivät tunnin jälkeen..

Tästä episodista oli kuitenkin myös jonkinlaista hyötyä: Seuraavalla kerralla unohdin, että olin survonut tossuun sitä paperisilppua, joka oli ilmeisesti painunut jo aikalailla kasaan. Pointe-osuuteen päästyämme, huomasin ekaa kertaa tekeväni lähes kaikki sarjat ilman minkäänlaisia ongelmia ja kärjen yli pääseminen kahdella jalalla tuntui suorastaan helpolta. Tajusin, että ilmeisesti tossun jäykkä pohja ei ollutkaan suurin ongelma, vaan liian korkea vamppi. Nyt, kun tossun kärjessä oli täytettä, se nostikin varpaitani ylemmäs ja vamppi ei ottanutkaan niin pahasti vastaan, vaan nilkka pääsi kaartumaan vapaammin ja kauniimmin. Toki varpaat tälläkin kertaa puristuivat hieman ikävästi yhteen, joten tiedossa on varmasti kärkitossumallin vaihtuminen. Kuitenkin näillä kikoilla voin toivottavasti käyttää tämän tossuparin sen kunniakkaaseen loppuun asti.

Mites te tuunaatte tossunne? Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

* Photos from here here and here.

Kärkitossuista ja tanssitunneista

Minun on tunnustettava yksi juttu -tänä syksynä baletista bloggaaminen on jotenkin tuntunut kamalan vaikealle. Kenties siksi, että olen joutunut olosuhteiden pakosta tyytymään vähempään tanssimiseen kuin haluaisin, eikä minulla ole ollut edes mahdollisuutta tehdä edes joten kuten kompensoivaa oheistreeniä. Tuntikin on ollut kenties hienoinen pettymys, kun opettajat vaihtelevat, ja nykyinen vakisijainen on ihan kiva, mutta vain ihan kiva. Kaipaan kovasti sen kuuluisan "oman opettajani" tunneille, enkä ole ihan vielä hyväksynyt sitä tosiasiaa, että tänä vuonna hänen tuntinsa ovat yksinkertaisesti väärään aikaan. Onneksi ainakin oheistreenaamiseen on tulossa muutos, joten saan tanssitunneista jatkossa taas enemmän irti!

Kärkitossut ovat myös aiheuttaneet päänvaivaa; omani ovat vuoden käytönkin jälkeen liian jäykät enkä pääse vieläkään kunnolla kärjen yli, kun pitäisi seistä tasaisesti kummankin kärjen päällä. Olen jo vakavasti harkinnut, että työnnän tossut oven väliin.. Jos joku tietää, miten  pohjaa saisi jalan kaaren alta pehmennettyä katkaisematta sitä, niin otan kaikki neuvot enemmän kuin ilolla vastaan!

En ole tosiaan hirveämmin tykännyt nykyisistä tossuistani, jotka siis ovat Grishkon Elitet. Onko täällä muita samaisilla tossuilla tanssineita? Jos/kun nämä tossut joskus kuolevat, olen aikeissa vaihtaa johonkin muuhun malliin. Olisiko teillä aiemmin samaisilla Eliteillä tanssineilla suositella jotain tiettyä mallia? Tai muilla tasapitkävarpaisilla ja matalalla nilkan kaarella varustetuilla?  Toki jokaisen jalka on yksilöllinen, mutta olisi mukavaa, jos osaisin tällä kertaa vielä erikseen pyytää muutamaa mallia sovitettavaksi.

Photos from here and here

Takaisin tanssisaleihin

Viime viikolla alkoivat minunkin syystuntini. Toistaiseksi minulla on vain yksi tunti, jatko1-tason pointe-alkeet, mutta toivon syyskuulle käännyttäessä tilanteen paranevan ja pystyväni ottamaan vielä sen kipeästi kaivatun toisenkin tunnin. Pidetään sormet ja varpaat ristissä!

Viime viikon tunnilla meillä oli sijainen ja kyseisen tunnin suhteen tilanne on nyt sellainen, että varsinainen opettaja saattaa olla jouluun asti estynyt, jolloin sijainen pitää syyskauden tunnit. Tilanteen piti selvitä meille tällä viikolla, mutta tietenkin minun piti sairastua "syys"flunssaan sunnuntai-iltana! Toki hieman harmittaa, jos varsinainen opettaja on estynyt, kun en ole aiemmin hänen vakkaritunneillaan ollut ja olisin mielelläni edes kokeillut tunteja hänen opastuksellaan, mutta ei voi mitään. Eipä sijaisessakaan mitään vikaa ole, hän on oikein mukava opettaja, joka käyttää kivaa musiikkia, mutta jonka sarjat ovat tosi pitkiä, nopeita ja itselleni ehkä turhankin haastavia.

Päätin kuitenkin, että olipa opettaja kuka hyvänsä, tänä vuonna menen tunneille mikään ei ole mahdotonta -asenteella ja annan itsestäni 110 % joka tunnilla. Lisäksi olen päättänyt, että tänä vuonna salitreeni ja aktiivinen venyttely tulevat mukaan tukemaan tanssitreenejä. Hävettää ihan myöntää, miten sitä tuleekaan oltua niin laiska etenkin tuon venyttelyn suhteen.Voi, kun sitä saisi otettua tavaksi venytellä kevyesti päivittäin ja sen lisäksi ainakin kerran viikossa tehdä kunnollinen syvävenyttely. Miten usein te venyttelette ja miten motivoitte itsenne aloittamaan venyttelyn?

Kärjillä ei vielä aloitettu, kun opettajatilanne oli epäselvä. Kirjoittamaton sääntö kun ilmeisesti menee niin, että tunnin varsinaisen opettajan opastuksella aloitetaan aina kärkitreenaus. Olen toki innoissani aloittamassa taas varvastreenit, mutta kun on aiemminkin niillä jo harjoitellut, niin enää ei ole sitä uutuuden viehätystä ja kärkitossuilla tanssimisen glorifiointia, joten viikon-kahden viivästys ei tunnukaan enää niin hermoja raastavalta. Nyt jo tietää, että kohta pohjelihakset huutaa hoosiannaa, nilkkoihin kivistää ja siltikään se kärjen yli pääseminen polvet suorina ei meinaa sujua. Mutta se hetki, kun työn ja tuskan jälkeen onnistuu pääsemään kauniisti kärjelle ja vielä saa tehtyä kohtuullisen hallitua bourreeta voi hetken tuntea olevansa ihan kuin oikea ballerina. 

*Photos from  here and here.

Tuntipohdintaa

Kylläpä kesä on vierähtänyt nopeaan! Sain kuin sainkin kesätunnit, tai no, ilmottauduin vain jollekin tunnille, mihin oli tilaa, ja olen sitten käynyt "korvaamassa" oikean tasoisilla tunneilla. On kyllä ollut ihanaa taas tanssia ja tutustua vaihtuvien vetäjien tunneilla uusiin opettajiin.

Kesätunteja on enää tämän viikon ajan ja ensi viikolla alkavatkin jo talvitunnit. Itse en ole vielä tuntejani valinnut; odotan vielä pientä ihmettä, että olisi rahaa mennä syksyllä tunneille. Muutenkaan en oikein osaa päättää, keiden opettajien tunneille ilmottautua ja mille tasolle. Ajattelin kyllä palata takaisin kärkitossujen alkeita opettavalle jatko1-tasoiselle tunnille ja sen lisäksi varmaan jollekin toiselle saman tasoiselle tunnille. Kärkitossuilla tosiaan aloittelin vuosi sitten, mutta viime keväänä ei tullut tanssittua Prahassa lainkaan kärjillä, joten uskon, että on parempi aloittaa ihan alusta. Tekisi mieli tanssia ainakin kolmesti viikossa, mutta minkäs teet, kun ei ole varaa. En itke, sillä kaksikin kertaa viikossa on huomattavasti paremmin kuin ei ollenkaan.

Olen myös ensimmäisen kerran alkanut miettimään, jos en ilmottautuisikaan "oman openi" tunnille, vaan menisinkin kahden täysin uuden opettajan tunneille. Jotenkin on vain tullut sellainen kutina, että voisin ehkä kehittyä tekniikan kanssa nopeammin jonkin toisen opettajan opastuksessa. Kamalan vaikeaa, sillä olen muuten kovin tykästynyt opettajani positiiviseen ja kannustavaan tapaan opettaa. Lisäksi hänen tunneillaan on aina älyttömän hyvä ryhmähenki, jossa kaikki tsemppaavat toisiaan.

Mites te, joko olette varanneet talvitunnit? Jatkatteko samalla opella vai kokeiletteko jotain uutta? Millä perusteilla muuten valitsette tunnit?

* All the photos from weheartit.com

Krabat

Vaihto on nyt virallisesti takanapäin ja Suomeen on ehditty kotiutua viikonlopun verran. Tunnustan, että ensimmäisten asioiden joukossa ryhdyin etsimään kesäksi tanssitunteja ja petyin kovasti huomatessani kaikkien ryhmien olevan jo täynnä. Täytynee huomenna soitella opistolle ja kysellä, olisiko sittenkin mahdollista ilmoittautua täydeksi merkittyyn ryhmään, sillä tanssimisen halu on polttavampi kuin kesän helteet vaaleahipiäiselle.

Balettituntien loppumisen jälkeen tanssia tuli harrastettua lähinnä katsomon puolelta. Mikäs siinä, Prahassa pääsin halvimmillaan kahdella eurolla katsomaan balettia aivan upeaan kansallisteatteriin ja tanssijoiden taso oli hyvinkin korkea. Toki yksi kevään kohokohdista oli nähdä Svetlana Zakharova tanssimassa livenä; hän muuten sai pisimmät suosionosoitukset mitä olen koskaan kenenkään kuullut saavan -yleisö mylvi tauotta ainakin 15 minuuttia ja kukkia satoi todella, todella paljon. Ystäväni, joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt balettia, oli hyvin hämmentynyt pitkistä aplodeista ja minun piti selittää hänelle, ettei tämä nyt ihan vakiokäytäntö ole. Toki Zakharova oli suosionosoituksensa ansainnutkin, sillä hänen tanssinsa keveys ja uskomaton tekniikka sai kieltämättä muut tanssijat (erittäin hyviä hekin) näyttämään lähinnä kömpelöiltä.

Vaikka Giselle olikin upea kokemus, minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että kirkaan ykköspaikan vei Krabat-niminen baletti. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä baletista ja menin katsomaan sitä, kun satuin saamaan juuri nuo edellämainitut kahden euron liput sinne. Vettä tuli taivaan täydeltä kompastellessani mukulakivikatuja korkokengissäni kansallisteatteriin ja puhisinkin mielessäni, että baletin on sitten parempi olla kaiken tämän vaivan arvoista, kun kerta meinaan joka toisella askeleella muljauttaa nilkkani ja muutenkin olin läpimärkä. Ja baletti oli todella hyvä. Se oli moderni ja muutenkin siitä poikkeuksellinen, että baletissa eivät loistaneetkaan ballerinat vaan miestanssijat. Liikeet olivat maskuliinisia, baletti melko synkkä tarina mustasta magiasta ja toki kaikenvoittavasta rakkaudesta ja lavastus kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Jo pelkkä avauskohtaus oli henkeäsalpaava: maassa makasi harmaisiin pukeutuneita ihmisiä, ilmeisesti menehtyneitä  kyläläisiä, joita nuori tyttö, samanlaisiin vaatteisiin pukeutuneena, tuli suremaan. Tilannetta seuraa sivusta nuori poika, joka näkee tytön poistuvan surullisena ja huomaa, että taustan musta väräjävä kangas alkaa hulmuta. Maassa makaavat ihmiset ryhtyvät kierimään kohti mustaa kangasta, joka nielee heidät kaikki sisäänsä. Kangas laskeutuu peittämään kyläläiset ja paljastuukin, että kangas olikin vain valtavan kaavun helma, josta muodostuu hieman Harry Potterin kuolonsyöjän näköinen henkilö. Hiljaisuuden rikkoo vain aavemainen sana: Krabat. Hahmo lipuu pois vieden mennessään kyläläiset ja jättäen jälkeensä vain tyhjyyden.

Jos saatte mahdollisuuden nähdä tämän baletin jossakin, niin älkää missään nimessä jättäkö sitä käyttämättä! Baletti oli virkistävän erilainen. Jos tällaisia baletteja olisi enemmän ja juuri niitä esitettäisiin pojille, olisi poikia balettitunneilla aivan varmasti enemmän. Ei sukkahousuja ja neitimäisiä kädenhuiskutuksia, vaan upeita hyppyjä, uskottavia taisteluja, maskuliinisia miehiä ja taikuutta. Moderniudestaan huolimatta juoni oli erittäin helposti seurattava, sillä pysyin erittäin hyvin kärryillä, vaikka minulle tulikin niin kova kiire ennen lähtöä, etten ehtinyt edes lukea juonesta mitään etukäteen.

Tästähän tuli aikamoinen markkinointipuhe. :P Olisiko teillä muuten suositella jotain "laatikon ulkopuolelta" -tulevaa balettia, joka on tehnyt teihin lähtemättömän vaikutuksen?

* All the photos courtsey of Czech National ballet from Krabat: www.narodni-divadlo.cz.

Balettia, balettia!

Photo: Gene Schiavone/ Narodni Divadlo

Heippa vain!

Kovista yrityksistäni huolimatta en ole vieläkään löytänyt mistään avoimia balettitunteja, jonne voisi mennä kertakäynti-luonteisesti. Harmittaa vietävästi, sillä balettikuume on jo kova, kun ei ole kuukauteen päässyt tanssimaan ja lääkäriltäkin tuli tällä viikolla vihdoinkin terveen paperit. Onneksi balettikuumetta hieman lievittää se, että sain muutaman kaverini kanssa ostettua liput Tsekin kansallisbaletin esittämään Giselleen, jonka pääosan tanssii vierailevana tähtenä ensi kertaa Tsekeissä esiintyvä Svetlana Zakharova! Albertin roolissa tanssii myöskin vieraileva tähti Stuttgartin baletista, Friedemann Vogel.

Olen tosi iloinen, että saatiin liput, vaikkakin ne olivat n. 4 kertaa kalliimmat kuin normaalisti ja paikat on tosi takana. (Prahan hintatasolla tämä siis tarkoittaa edelleenkin alle 30 €) Kansallisteatteri luo myös upeat puitteet baletille, sillä kyseinen rakennus on kaikkine kullattuine seinineen ja punaisine samettimattoineen nähtävyys itsessään. Ja eihän Zakharovan tasoisen huippuballerinan näkemistä livenä voi vain missata!

Ja tosiaan, jos joku teistä päätyy Prahan suuntamille, niin suosittelen lämpimästi baletissa käymistä. Halvimmillaan liput ovat opiskelijoille 2 € ja muille 5 € ja kalleimmillaankin lippujen hinta on n. 40 €. Tanssijoiden taso on Suomea korkeampi ja puitteet ovat hienot. Baletteja pyörii jossain salissa lähes joka ilta, joten varmasti lippujakin on saatavilla vielä samalle päivälle. Tällä hetkellä ja toukokuussa on menossa Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Giselle, Krabat, Peter Pan, Don Quijote, Tuhkimo ja kesäkuussa Kultakutri.

Mukavaa kevättä sinne kaikille! :)

Ei mikään Hannu Hanhi

Heippa taas ja hyvää pääsiäistä!

Uuden läppärin sain vihdoinkin torstaina ja siihen asti onkin sitten kituutettu lainaläppäreillä niin useasti, että hermot meinasi jo mennä. Bloggailu on jäänyt ja koulutyöt kasaantuneet, joten jo olikin jo aikakin saada uusi kone. Kone ei ollut ihan se, minkä piti, mutta eiköhän meistä aikaa myöten ihan hyvät kaverit vielä tule. Vaikeuksien kautta voittoon, vai mitenkäs se meni? ;)

Sitä voittoa sitten odotellessa. Nimittäin reisi on pikkuhiljaa osoittanut parantumisen merkkejä, mutta poskiontelontulehdus on ja pysyy sitkeästi  ja kohta rikkoutuu jo kahden kuukauden raja. Pitkittyneen sairastelun (ja tyhmästi myös samalla tanssimisen) vuoksi yleiskunto on sitten romahtanut siihen pisteeseen, että minun oli peruttava viimeisen trimesterin tanssitunnit. Hyvä jos jaksan uupumatta kävellä huoneestani vessaan. Tällä viikolla on sitten lisää testejä, joissa toivottavasti selviää, mistä ongelmani ovat peräisin ja toivon totisesti, ettei kyseessä ole mitään vakavaa.

Harmittaa ihan hirveästi, opettajani sanoi juuri, että olisin saanut edetä Advanced-tason ryhmään tälle vikalle trimesterille. Ilmeisesti kehitystä on tapahtunut tosi paljon ja sen olen kyllä itsekin huomannut. Minulle on jopa muodostunut muutamassa kuukaudessa melko selkeä nilkan kaari, mikä on tämän jäykkänilkkaisen ihmisen kohdalla erittäin suuri ihme. Alan jo oikeasti uskoa vuoden tunneilla käyneitä, joilla on täydelliset ballerinan nilkat, kun he väittävät, etteivät ole niitä syntymälahjoina saaneet. Nyt toivon vain kovasti, että ehtisin kirjoittaa liikesarjoja jonnekin ylös, jotten unohtaisi tämän Prahan balettikevään anteja kokonaan, vaan toipumisen jälkeen voisin pikkuhiljaa alkaa treenata itseäni takaisin kuntoon kyseisten sarjojen avulla. Treeni sisälsi paljon venytyksiä sekä kattavasti kaikkia lihasryhmiä vahvistavia liikkeitä. Jos löydän Youtubesta vastaavia sarjoja, pistän niitä tänne teidän nähtäväksi, jotta voitte itsekin hyödyntää niitä oheistreenissä.

Tällainen tilannekatsaus nyt, toivon, että voin viikon päästä vihdoin kirjoittaa jotain hieman positiivisempaa! Ihanaa kevättä ja toivotaan, että se aurinko paistaa vielä tähänkin asuntolaan! :)

* Photo: weheartit.com

Epäonnea Prahassa

Moikka ja anteeksi pitkä hiljaisuus! Mulla on ollut hieman vastoinkäymisiä täällä Prahan suuntamilla. Ensinnäkin noin kolme viikkoa sitten reväytin oikein kunnolla takareiden/pakaran spagaatia tehdessä. Ajattelin kokeilla josko spagaatti liukuisi vielä hieman alemmaksi ja juuri silloin kuului järkyttävä rusahdus reidestä. Hetken jo ajattelin, että voihan ***, pääsenköhän edes omin avuin ylös. Jalka ei tuntunut silloin vielä niin pahalta, joten tein tunnin loppuun ja vasta asuntolalle päästyäni tajusin, että "ei tää nyt niin pahalta tunnu" olikin muuttunut "en pysty oikeastaan kävelemään" -tilaksi. Jalalla pystyy jo kävelemään normaalisti, mutta spagaatit ja jalanheitot yms. jäävät kyllä edelleenkin vain haaveilun tasolle.

Huono tuurini ei päättynytkään pelkkään pahaan revähdykseen. Viikkoa myöhemmin palellutin itseni pahasti reissun päällä ja olinkin viikon kuumeessa. Vaikka kuume onkin jo laskenut viikko sitten, niin edelleenkin nenä ja korvat on ihan tukossa ja tänään onkin sitten koko aamupäivän nenä vuotanut verta. Jos ei helpota parissa päivässä, niin edessä onkin reissu lääkärille, josta olenkin kuullut kauhutarinoita kämppikseltäni, joka on asunut täällä jo puoli vuotta. Hän nimittäin sanoi, että meille jaetussa selviytymisoppaassa mainitut englantia puhuvat lääkärit eivät suostuneetkaan hoitamaan häntä, koska hän ei osannut puhua tsekkiä. Lopulta yhden terveysaseman hoitaja oli säälinyt häntä niin paljon, että oli sanonut kämppikselleni, että hänen on mentävä keskussairaalaan hoidettavaksi. 11 tunnin etsinnän jälkeen, 40 asteen kuumeessa ja niin pahassa silmätulehduksessa, että hän ei nähnyt oikeastaan enää mitään, hän oli vihdoin päässyt lääkärin vastaanotolle ja saanut antibioottikuurin. Ei siis ihme, että olen yrittänyt vältellä lääkärille menoa..

Ikävä kyllä vastoinkäymiset eivät loppuneet edes tähän, vaan viime viikolla läppärini sanoi itsensä irti ja kovalevy hajosi lopullisesti. (Ja arvaatkaapa vaan, onko minulla varmuuskopioita -ei tietenkään.) Täällä elektroniikka on Suomen hintoja kalliimpaa, omaan budjettiini sopivat koneet malliltaan huomattavan vanhoja ja läppäreissä on tsekkiläiset näppäimet. Niinpä päädyinkin siihen, että hommaan koneen Suomesta ja kaverini lupasivat tuoda sen minulle tullessaan kuukauden päästä visiitille. Nyt sitten olen kuukauden ilman läppäriä ja pyrin lainaamaan konetta aina vuoroin kultakin kämppikseltä tai sitten menen koululle tekemään kouluhommia. Vielä en ole ollut viikkoakaan ilman konetta ja jo nyt alkaa olla hieman epätoivoinen olo. Mutta eiköhän tämä tästä, kuukausi on lopulta lyhyt aika ja ainakaan ei tule tuhlattua kallista vaihtoa koneen ääressä istumiseen! :)

Nyt on pakko lopettaa, sillä lainakoneen omistaja haluaa jo omansa takaisin. Lupaan ensi kerralla kirjoittaa enemmän tanssitunneistani, mutta sanottakoon kuitenkin, että viime tunnin loputtua sain jo ensimmäisen kerran kehuja opettajaltani!  

Uusi koulu ja uudet kujeet

Heippa vain kaikille ja terveisiä Prahasta! Täällä olisi tarkoitus nyt puoli vuotta opiskella ja tanssia. Itseasiassa heti seuraavana päivänä saapumisestani menin balettitunnille testaamaan uutta kouluani. Balettikoulussani on tosiaan vain kaksi tasoa beginner ja advanced. Oma opettajani Suomessa suositteli beginner-tasoa, koska epäili, että Tsekissä tunneilla edetään huomattavasti Suomea nopeammin. No..

Koulu löytyi Kaarlen sillan tuntumasta kapean kujan varrelta, joka voi olla päiväsaikaan tosi ihastuttavaa aluetta, mutta illalla vanhanaikaisten lyhtyjen valaisemana yksin kävellessä alueesta tulee lähinnä viiltäjä-Jack mieleen. Koulu itsessään on melko pieni, siellä on vain pieni pukuhuone ja mukava respa. Tanssisalit ovat tosi kivat ja valoisat, ja jos oikein ymmärsin, niin myös kansallisbaletti treenaa samoissa tiloissa päiväsaikaan.

Heti ilmottautumisen yhteydessä minulle iskettiin tunnin pukukoodi käteen ja sanottiin, että pukukoodi on aikuisilla suositeltava, mutta ei pakollinen. Tosin samaan hengenvetoon todettiin, että kaikki muutkin käyttävät samaa asua, joten käy ihmeessä ostamassa. Pienen paniikin sekaisin fiiliksin luin lyhyen lapun läpi: vaaleanpunaiset sukkahousut, violetti leotardi ja vaaleanpunaiset tossut. Ei muuta. Itsetuntokriisini kasvoi vain, kun saavuin pukkariin ja näin loput ryhmäläiseni; neljä n. 13-vuotiasta tyttöä. Oh, nice. 22-vuotiaana neljän riisipuikon vieressä seisominen pelkässä leotardissa ja sukkahousuissa on kieltämättä masentavaa. Jos on siihen asti kyennyt teeskentelemään olevansa vielä kovin nuori ja kohtuullisen hoikka, niin kaikki mielikuvat kyllä romahtavat ryminällä siinä vaiheessa.

Pian kävi kuitenkin ilmi, että rivissä ei nyt varsinaisesti tarvinnut seisoa. 75-minuutin tunnista noin 45-minuuttia oli oikeastaan lattiatankoa. Ja se oli ihan kamalaa rääkkiä, ei ollenkaan selllaista kuin mihin Suomessa olin tottunut. Opettajakin mainitsi jokaisen liikkeen jotakuinkin näin: "And next we have the thigh torture." Eipä siinä pitkään ehtinyt ulkonäköään miettiä, kun hiki valui otsalta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja joka ikinen lihas tärisi. Lattiasarjat tehtiin todella nopeasti ja edessä oli luokan paras tyttö näyttämässä mallia, jolloin opettaja ehti olla korjaamassa koko ajan. Koska meitä oli viisi, ehti hän ihan jokaisen sarjan kohdalla korjaamaan kaikkia. Loput tunnista tehtiinkin sitten joko keskellä tai tangosta kaksin käsin kiinni pitäen. Ja nämä tytöt olivat kuulma lähes advanced-tasoa.

Varsinaiset sarjat olivat siis about meidän alkulämmittelyn tasoa, mutta ilmeisesti tässä koulussa opetuksen perusideakin on aivan eri. Sen sijaan, että harjoiteltaisiin monimutkaisia sarjoja, panostetaankin siihen, että advanced tasoon mennessä kaikki hallitsevat oikeasti täysin aukikiertonsa, lihaksisto ja kehon venyvyys on jokaisella maksimissa, sekä kaikki perusliikkeet, kuten pliet ja tendut yms. osataan tehdä täysin puhtaasti. Vankan pohjan päälle onkin sitten "helppoa" omaksua nopealla tahdilla uutta, ilman, että hajoittaa huonon tekniikan, liian vähäisen venyvyyden tai puutteellisen lihaskunnon takia kroppansa. Ilmeisesti Advanced-tasolla nämä tytöt saavatkin sitten kärkitossut ja pakollisena varusteena oli myös tutu, joten alkavat siellä sitten repertuaariakin harjoittelemaan.

Beginner-tasolta muuten ei ihan heti pääse pois, sillä torstain tunnilla oli useampi tyttö, jotka olivat tanssineet entisessä kotimaassaan tai Prahassa useamman vuoden ja silti heidät sijoitettiin aloittelijoihin. Lukukausimaksuun kuuluu muuten jokaisen kohdalla vähintään kaksi tuntia viikossa, omani ovat 75-minuutin mittaiset. Opettaja sitten määräilee lisätunteja tai vaihtaa tunteja, sen mukaan, miltä oma edistyminen näyttää.
Uskon itse vakaasti, että jos vain käyn tämän puolivuotta näillä tunneilla, niin jos en ole kesään mennessä kehittänyt itselleni paljon lisää notkeutta ja huomattavasti nykyistä vahvempaa korsettia, niin sitten olen menetetty tapaus.

*All photos from weheartit.com

Särkylääkettä ja tanssikieltoa

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille! Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo hävettävän kauan, mutta puolustuksekseni on sanottava, että kulunut kuukausi on ollut ehkä yksi elämäni kiireisimpiä. Ikävä kyllä baletti ei ole pitänyt minua kiireisenä, sillä kuluneen kuukauden aikana en ole tanssinut tippaakaan. Ironista kyllä heti uuden jakson vaihtuessa (jakson, jonka olin siis onneksi perunut) onnistuin loukkaamaan itseni.

Hommahan meni niin, että nostin maksimissaan 7 litraa vettä sisältävän ämpärin lattialta koukistamatta polvia ja samalla pitäen selälläni ovea auki ja seurauksena oli seuraavana aamuna alkanut tuskallinen säteilevä jalkakipu alaselästä varpaisiin asti. Muutaman päivän kärvisteltyäni menin lääkäriin ja sain diagnoosiksi välilevyn tulehduksen, sekä kiellon olla taivuttelematta eteenpäin ja no tekemättä mitään muutakaan kovin kävelyä vauhdikkaampaa, kunnes omituiset tuntemukset jaloista loppuisivat. Noh, nyt on mennyt noin viisi viikkoa ja vaikkakin tilanne on kohentunut huimasti alusta, ei selkäkivut ja jalkojen pistely ja pakotus ole vieläkään kadonnut. Mukavaa lukea, että toipuminen kestää yleensä kuudesta viikosta aina kolmeen kuukauteen ja uusiutumisriski on huomattavan suuri. :/

Olen kironnut omaa tyhmyyttäni niin moneen kertaan sen jälkeen, että en enää edes pysy laskuissa. Eniten ahdistaa se, että ehdin varata vaihtokohteestani jo balettitunnit, joille olisi tarkoitus mennä jo ensi viikolla, mutta näillä näkymin tunneille ei ole mitään asiaa. Ja senkin jälkeen, kun lupa tulee, niin isommat hypyt ovat varmastikin kiellettyjen listalla aika kauan. Lisäksi tanssimattomuus ja yleinen liikumattomuus on jo aikaansaanut sen, että kuuluisa notkea selkäni tuntuu todella jäykälle ja se venyvyys, jonka olen syksyn aikana hankkinut, on aivan varmasti kadonnut.

Selän paranemiseksi balettituntien hommaaminen vaihtokohteesta on toisaalta ollut erittäin positiivinen juttu, sillä minulla on koko ajan ollut selkeä tavoite saada selkä kuntoon tiettyyn ajanjaksoon mennessä. Se on motivoinut olemaan tosi varovainen tavaroita nostellessa sekä tsempannut tekemään kuntoutukseen tarvittavia treeniliikkeitä. Se mikä ei tapa se vahvistaa - jatkossa muistan oikean tekniikan tärkeyden oli sitten kyseessä balettitreenit tai nostotekniikka.

Hauskaa viikkoa kaikille ja ei kun polvet koukussa uuteen vuoteen 2013!

*Photos from weheartit.com