Koulu löytyi Kaarlen sillan tuntumasta kapean kujan varrelta, joka voi olla päiväsaikaan tosi ihastuttavaa aluetta, mutta illalla vanhanaikaisten lyhtyjen valaisemana yksin kävellessä alueesta tulee lähinnä viiltäjä-Jack mieleen. Koulu itsessään on melko pieni, siellä on vain pieni pukuhuone ja mukava respa. Tanssisalit ovat tosi kivat ja valoisat, ja jos oikein ymmärsin, niin myös kansallisbaletti treenaa samoissa tiloissa päiväsaikaan.
Heti ilmottautumisen yhteydessä minulle iskettiin tunnin pukukoodi käteen ja sanottiin, että pukukoodi on aikuisilla suositeltava, mutta ei pakollinen. Tosin samaan hengenvetoon todettiin, että kaikki muutkin käyttävät samaa asua, joten käy ihmeessä ostamassa. Pienen paniikin sekaisin fiiliksin luin lyhyen lapun läpi: vaaleanpunaiset sukkahousut, violetti leotardi ja vaaleanpunaiset tossut. Ei muuta. Itsetuntokriisini kasvoi vain, kun saavuin pukkariin ja näin loput ryhmäläiseni; neljä n. 13-vuotiasta tyttöä. Oh, nice. 22-vuotiaana neljän riisipuikon vieressä seisominen pelkässä leotardissa ja sukkahousuissa on kieltämättä masentavaa. Jos on siihen asti kyennyt teeskentelemään olevansa vielä kovin nuori ja kohtuullisen hoikka, niin kaikki mielikuvat kyllä romahtavat ryminällä siinä vaiheessa.
Pian kävi kuitenkin ilmi, että rivissä ei nyt varsinaisesti tarvinnut seisoa. 75-minuutin tunnista noin 45-minuuttia oli oikeastaan lattiatankoa. Ja se oli ihan kamalaa rääkkiä, ei ollenkaan selllaista kuin mihin Suomessa olin tottunut. Opettajakin mainitsi jokaisen liikkeen jotakuinkin näin: "And next we have the thigh torture." Eipä siinä pitkään ehtinyt ulkonäköään miettiä, kun hiki valui otsalta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen ja joka ikinen lihas tärisi. Lattiasarjat tehtiin todella nopeasti ja edessä oli luokan paras tyttö näyttämässä mallia, jolloin opettaja ehti olla korjaamassa koko ajan. Koska meitä oli viisi, ehti hän ihan jokaisen sarjan kohdalla korjaamaan kaikkia. Loput tunnista tehtiinkin sitten joko keskellä tai tangosta kaksin käsin kiinni pitäen. Ja nämä tytöt olivat kuulma lähes advanced-tasoa.
Varsinaiset sarjat olivat siis about meidän alkulämmittelyn tasoa, mutta ilmeisesti tässä koulussa opetuksen perusideakin on aivan eri. Sen sijaan, että harjoiteltaisiin monimutkaisia sarjoja, panostetaankin siihen, että advanced tasoon mennessä kaikki hallitsevat oikeasti täysin aukikiertonsa, lihaksisto ja kehon venyvyys on jokaisella maksimissa, sekä kaikki perusliikkeet, kuten pliet ja tendut yms. osataan tehdä täysin puhtaasti. Vankan pohjan päälle onkin sitten "helppoa" omaksua nopealla tahdilla uutta, ilman, että hajoittaa huonon tekniikan, liian vähäisen venyvyyden tai puutteellisen lihaskunnon takia kroppansa. Ilmeisesti Advanced-tasolla nämä tytöt saavatkin sitten kärkitossut ja pakollisena varusteena oli myös tutu, joten alkavat siellä sitten repertuaariakin harjoittelemaan.
Beginner-tasolta muuten ei ihan heti pääse pois, sillä torstain tunnilla oli useampi tyttö, jotka olivat tanssineet entisessä kotimaassaan tai Prahassa useamman vuoden ja silti heidät sijoitettiin aloittelijoihin. Lukukausimaksuun kuuluu muuten jokaisen kohdalla vähintään kaksi tuntia viikossa, omani ovat 75-minuutin mittaiset. Opettaja sitten määräilee lisätunteja tai vaihtaa tunteja, sen mukaan, miltä oma edistyminen näyttää.
Uskon itse vakaasti, että jos vain käyn tämän puolivuotta näillä tunneilla, niin jos en ole kesään mennessä kehittänyt itselleni paljon lisää notkeutta ja huomattavasti nykyistä vahvempaa korsettia, niin sitten olen menetetty tapaus.
*All photos from weheartit.com