Epäonnea Prahassa

Moikka ja anteeksi pitkä hiljaisuus! Mulla on ollut hieman vastoinkäymisiä täällä Prahan suuntamilla. Ensinnäkin noin kolme viikkoa sitten reväytin oikein kunnolla takareiden/pakaran spagaatia tehdessä. Ajattelin kokeilla josko spagaatti liukuisi vielä hieman alemmaksi ja juuri silloin kuului järkyttävä rusahdus reidestä. Hetken jo ajattelin, että voihan ***, pääsenköhän edes omin avuin ylös. Jalka ei tuntunut silloin vielä niin pahalta, joten tein tunnin loppuun ja vasta asuntolalle päästyäni tajusin, että "ei tää nyt niin pahalta tunnu" olikin muuttunut "en pysty oikeastaan kävelemään" -tilaksi. Jalalla pystyy jo kävelemään normaalisti, mutta spagaatit ja jalanheitot yms. jäävät kyllä edelleenkin vain haaveilun tasolle.

Huono tuurini ei päättynytkään pelkkään pahaan revähdykseen. Viikkoa myöhemmin palellutin itseni pahasti reissun päällä ja olinkin viikon kuumeessa. Vaikka kuume onkin jo laskenut viikko sitten, niin edelleenkin nenä ja korvat on ihan tukossa ja tänään onkin sitten koko aamupäivän nenä vuotanut verta. Jos ei helpota parissa päivässä, niin edessä onkin reissu lääkärille, josta olenkin kuullut kauhutarinoita kämppikseltäni, joka on asunut täällä jo puoli vuotta. Hän nimittäin sanoi, että meille jaetussa selviytymisoppaassa mainitut englantia puhuvat lääkärit eivät suostuneetkaan hoitamaan häntä, koska hän ei osannut puhua tsekkiä. Lopulta yhden terveysaseman hoitaja oli säälinyt häntä niin paljon, että oli sanonut kämppikselleni, että hänen on mentävä keskussairaalaan hoidettavaksi. 11 tunnin etsinnän jälkeen, 40 asteen kuumeessa ja niin pahassa silmätulehduksessa, että hän ei nähnyt oikeastaan enää mitään, hän oli vihdoin päässyt lääkärin vastaanotolle ja saanut antibioottikuurin. Ei siis ihme, että olen yrittänyt vältellä lääkärille menoa..

Ikävä kyllä vastoinkäymiset eivät loppuneet edes tähän, vaan viime viikolla läppärini sanoi itsensä irti ja kovalevy hajosi lopullisesti. (Ja arvaatkaapa vaan, onko minulla varmuuskopioita -ei tietenkään.) Täällä elektroniikka on Suomen hintoja kalliimpaa, omaan budjettiini sopivat koneet malliltaan huomattavan vanhoja ja läppäreissä on tsekkiläiset näppäimet. Niinpä päädyinkin siihen, että hommaan koneen Suomesta ja kaverini lupasivat tuoda sen minulle tullessaan kuukauden päästä visiitille. Nyt sitten olen kuukauden ilman läppäriä ja pyrin lainaamaan konetta aina vuoroin kultakin kämppikseltä tai sitten menen koululle tekemään kouluhommia. Vielä en ole ollut viikkoakaan ilman konetta ja jo nyt alkaa olla hieman epätoivoinen olo. Mutta eiköhän tämä tästä, kuukausi on lopulta lyhyt aika ja ainakaan ei tule tuhlattua kallista vaihtoa koneen ääressä istumiseen! :)

Nyt on pakko lopettaa, sillä lainakoneen omistaja haluaa jo omansa takaisin. Lupaan ensi kerralla kirjoittaa enemmän tanssitunneistani, mutta sanottakoon kuitenkin, että viime tunnin loputtua sain jo ensimmäisen kerran kehuja opettajaltani!