Takaisin tanssisaleihin

Viime viikolla alkoivat minunkin syystuntini. Toistaiseksi minulla on vain yksi tunti, jatko1-tason pointe-alkeet, mutta toivon syyskuulle käännyttäessä tilanteen paranevan ja pystyväni ottamaan vielä sen kipeästi kaivatun toisenkin tunnin. Pidetään sormet ja varpaat ristissä!

Viime viikon tunnilla meillä oli sijainen ja kyseisen tunnin suhteen tilanne on nyt sellainen, että varsinainen opettaja saattaa olla jouluun asti estynyt, jolloin sijainen pitää syyskauden tunnit. Tilanteen piti selvitä meille tällä viikolla, mutta tietenkin minun piti sairastua "syys"flunssaan sunnuntai-iltana! Toki hieman harmittaa, jos varsinainen opettaja on estynyt, kun en ole aiemmin hänen vakkaritunneillaan ollut ja olisin mielelläni edes kokeillut tunteja hänen opastuksellaan, mutta ei voi mitään. Eipä sijaisessakaan mitään vikaa ole, hän on oikein mukava opettaja, joka käyttää kivaa musiikkia, mutta jonka sarjat ovat tosi pitkiä, nopeita ja itselleni ehkä turhankin haastavia.

Päätin kuitenkin, että olipa opettaja kuka hyvänsä, tänä vuonna menen tunneille mikään ei ole mahdotonta -asenteella ja annan itsestäni 110 % joka tunnilla. Lisäksi olen päättänyt, että tänä vuonna salitreeni ja aktiivinen venyttely tulevat mukaan tukemaan tanssitreenejä. Hävettää ihan myöntää, miten sitä tuleekaan oltua niin laiska etenkin tuon venyttelyn suhteen.Voi, kun sitä saisi otettua tavaksi venytellä kevyesti päivittäin ja sen lisäksi ainakin kerran viikossa tehdä kunnollinen syvävenyttely. Miten usein te venyttelette ja miten motivoitte itsenne aloittamaan venyttelyn?

Kärjillä ei vielä aloitettu, kun opettajatilanne oli epäselvä. Kirjoittamaton sääntö kun ilmeisesti menee niin, että tunnin varsinaisen opettajan opastuksella aloitetaan aina kärkitreenaus. Olen toki innoissani aloittamassa taas varvastreenit, mutta kun on aiemminkin niillä jo harjoitellut, niin enää ei ole sitä uutuuden viehätystä ja kärkitossuilla tanssimisen glorifiointia, joten viikon-kahden viivästys ei tunnukaan enää niin hermoja raastavalta. Nyt jo tietää, että kohta pohjelihakset huutaa hoosiannaa, nilkkoihin kivistää ja siltikään se kärjen yli pääseminen polvet suorina ei meinaa sujua. Mutta se hetki, kun työn ja tuskan jälkeen onnistuu pääsemään kauniisti kärjelle ja vielä saa tehtyä kohtuullisen hallitua bourreeta voi hetken tuntea olevansa ihan kuin oikea ballerina. 

*Photos from  here and here.