Mitäpä sitä suotta kiertelemään, rakastan aamuisia balettituntejani. Kyseisinä aamuina edes aikainen herätys yhdistettynä kehnoihin yöuniin ja kamalaan säähän ei saa minua jäämään sängyn pohjalle, vaan pomppaan hämmästyttävän ketterästi ylös vällyjen alta. Päivä lähtee ihanasti käyntiin, ja tuntuu siltä, että askelkin kulkee kevyemmin tunnin jälkeen. Baletin taikaa kenties?
Tänään tunnillani oli normaalia vähemmän ihmisiä, mikä oli vain hyvä, sillä opella oli enemmän aikaa korjailla. Lisäksi lattialla sai tehdä koko ajan hommia, kun ryhmää ei tarvinnut jakaa pienempiin joukkoihin. Tänään myös aloitettiin uudet sarjat, jotka ovat erittäin kivoja, mutta samalla hyvin haastavia ainakin minun tasoiselleni tanssijalle. Etenkin rond de jambe ja frappé -sarjat olivat hankalia; frappéissa kun tuplat tuottavat ongelmia, ja nopeassa tempossa meinaa iskuista tulla vähän sinnepäin hutaistuja. Aamutunnin huonoja puolia onkin se, että itse olen huomannut keskittymisen olevan hieman heikompaa, kun aivot eivät ole vielä täysin hereillä. Niin, ja tietysti se, että tunnin loppumisen jälkeen on tasan viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja hilata takalistonsa bussiin, jos meinasi olla myöhästymättä luennolta..
Aloittelijan ilon aiheet ja onnistumiset ovat ymmärrettävästi vaatimattomampia kuin jo edistyneen tanssijan. Tänään tunnilla oma hetkeni oli, kun erään tankosarjan lopuksi tehtiin relevé viidennessä ja tasapaino. Tuskailen aina asennon kanssa, koska ryhtini ei ole mikään erinomainen, mikä korostuukin demi pointessa. Tänään kuitenkin noustessani puolivarpaille jokin tuntui erilaiselta, olo oli rento, varma ja kannatettu. Mikään lihas ei tuntunut erityisen jännityneeltä ja tasapaino oli täysin vakaa. Tämä ei jäänyt huomaamatta, ja samalla tulikin positiivista palautetta opettajalta erittäin kauniista asennosta. Tottakai kiitokset piristivät, mutta tärkeintä minulle oli ennen kaikkea se, että tunsin oikean asennon, ilman, että olisi tarvinnut varmistaa asiaa peilistä. Tiedän, melko vähäpätöinen saavutus monille, mutta itse olen iloinen tästäkin edistysaskeleesta. Olen aikaisemmin tehnyt sen virheen, että yritin edetä liian suurin harppauksin, jolloin seurauksena oli turhautuminen omiin kykyihin, tuntiin ja opettajaan, ja lopputuloksena olikin tuntien skippailu ja tanssin ilon katoaminen. Tällä kertaa olen päättänyt edetä kiirehtimättä - ja nauttia jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti