Nyt on sitten ensimmäinen kärkitossutreeni takana ja voin sanoa, ettei ole helppoa! Me teimme tunnilla vain viitisentoista minuuttia kärjillä, mutta sekin oli minulle aivan riittämiin. Eka tunti ei poikennut odotuksistani oikeastaan millään lailla, tehtiin kuudennesta ja ekasta relevéitä plién kautta ja ilman, sitten tehtiin yhden jalan relevét (
tuskaa) ja lopuksi hieman bourréeta. En meinannut päästä sitten millään kunnolla kärjelle, vaan keikuin melkein kokoajan vain osittain kärjellä. Ope neuvoi venyttämään nilkkaa tossut jalassa ja samalla hieman pehmittämään tossuja, joita en ollut ennen tunnille tuloa millään lailla ajanut sisään. Nyt olenkin sitten venyttänyt nilkkaa tossut jalassa ja hipsinyt tossut jalassa puolivarpaillani ympäri kämppää. Tossut alkavat pikkuhiljaa tuntumaan hieman paremmilta, joten toivotaan, että seuraavalla tunnilla pääsisin jo paremmin kärjille!
Tossuni ovat tosiaan kuvassa olevat Grishkon Elitet, jotka ovat kaiketi ihan ok. En oikein osaa sanoa vielä muuta kuin että pienemmän jalan kohdalla varpaat valuivat kärkeen paksuimmasta mahdollisesta silikonipehmusteesta huolimatta ja se
sattui. Kotona kokeilin sitten laittaa oikein reilun kerroksen lampaanvillaa tossun kärkeen ja homma pelitti jo paljon paremmin. Kokeilin myös teippailla varpaita, mutta sitten vamppi alkoikin puristamaan, joten luulen, että toimivin kombo on nuo silikonipehmusteet + lampaanvilla. Eliteissä ei ole myöskään kuminauhakujaa, joten tossun kaulaa ei pysty kiristämään, mikä on harmi. Minun tossuni nimittäin kaipaisivat jonkin verran kiristämistä. Myyjä ehdottikin juuri tämän puutteen vuoksi, että ompelisin kumpparit mieluummin jalkapöydän yli juuri siihen kohtaan tossua, mistä tossun kaula alkaa kapenemaan varpaita kohden. Nauhojen ompelun jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että kantapää meinasi tippua vieläkin tossusta, joten ompelin kuminauhat sittenkin perinteiseen tyyliin ihan takasauman tuntumaan, ja olen oikein tyytyväinen ratkaisuun.
Tossut olivat muuten ihan mukavat, isompaan jalkaani tossu istui nätisti ja oli oikein miellyttävä muutenkin. Luulen kuitenkin, että en ehkä kuulu siihen onnelliseen vähemmistöön, joka löysi unelmien kärkitossunsa ekalla yrittämällä, vaan saatan lähteä metsästämään toisenlaisia tossuja näiden kuluttua loppuun. (
Tai jos tykästyn näihin, niin ostan sitten kaksi paria erikokoisia tossuja, sillä alan jo nyt kallistua siihen suuntaan, että tämä koko on aivan liian suuri pienempään jalkaani.) Mites te muut, oletteko jo löytäneet unelmienne kärkitossut vai vieläkö etsitte sitä oikeaa?
Muuten tämän viikon tunnit ovat menneet mukavasti, vaikkakin sairastelu näkyi nopeana väsymisenä ja sitä kautta keskittymiskyvyn selkeänä heikentymisenä lopputuntia kohden. Noh, ensi viikolla on taas uudet tunnit ja toivottavasti kunto olisi sen verran kohentunut, että jaksaisi pysyä skarppina tunnin loppuun asti!
 |
| All black and white photos from weheartit.com |
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)
PS. Muokkasin blogin ulkoasua. Blogi näyttää nyt ehkä "uskottavammalle", mutta on kyllä kertakaikkisen harmaa, joten voi olla, että ilme tulee muuttumaan hyvinkin pian.. Mitä te tykkäätte uudistuneesta ilmeestä?
Haluaisin kommentoida tuota kiristysnaruongelmaa. Mulla oli yhdet Grishkon tossut, joissa ei myskään ollut kiristysnarua. Mutta tuo reunaommel satiinin ulkoreunassa oli sen verran leveä, että tein v-kohtaan kaksi reikää, ja pujotin paksulla neulalla pyöreän, ohuen nauhan reunan sisään. Sitten sain kiristettyä tossuja ja pysyivät paremmin jalassa. Pienemmän jalan tossua voi kutistaa perinteisin vesikonsteinkin: tossu jalkaan ja kantapää lämpimään veteen. Kärkeä tosin ei kannata kauheasti kastella. Olen pilannut yhdet kalliit tossut sillä,ettö pidin niitä liian kuumassa vedessä, ja liimaukset kai alkoi sulaa. Lopputuloksena oli möykkyinen tossu, joka ei tukenut jalkaa yhtään.
VastaaPoistaMoikka anonyymi ja kiitos vinkeistä!
PoistaMulla on tosiaan edelleen jonkinlainen ongelma tuo pienemmän jalan tossu, varpaat vain meinaavat valua kärkeen. Lampaanvilla auttaa vain hetkellisesti, sillä se alkaa jo kesken tunnin painua sen verran kasaan, että varpaat pääsevät valumaan kärkeen. Pitänee kokeilla kutistaa tuota kantapäätä veden avulla. En kyllä usko, että ostan enää tätä mallia toisten, näin parin kuukauden jälkeen on alkanut tuntua vähän siltä, että boksikaan ei tunnu parhaalta mahdolliselta ja pohja on auttamattomasti liian kova minulle.
Mä olen löytänyt kärkitossut, joista en enää luovu.
VastaaPoistaAloitin Grishkoilla, ja ihan hyvin ne palvelivatkin, mutta ainainen harmi oli julmetun kipeät varpaat. Inhosin kovaa puista tossua, joka piti kovaa ääntä. Tuli tossun vaihdon aika, ja ostin Gaynor Mindenin tossut, ja ne ovat täysi vastakohta perinteiselle varvastossulle. Pehmeä, hiljainen ja valmiiksi muotoiltu tossu, joka ei kuole eikä menetä muotoaan, vaan pysyy kuosissaan. Sovittaminen tosin on oma rumbansa eikä GM:n tossuja suositella ihan aloittelijalle, mutta vaikken ole hirveän hyvä ja edistynyt kärjillä, GM:t ovat olleet juuri oikeat tossut minulle.
Moni kauhistelee niiden kovaa hintaa, mutta ne maksavat itsensä ajassa takaisin: esim. Grishkon tossuja saa ostaa muutaman kuukauden välein ja maksaa n. 65e parista, mutta GM:t kestävät ja kestävät - omat Gaynorini ovat kestäneet aktiivikäytössä jo vuoden.
Uudet joudun ostamaan siksi, että tossu on aavistuksen verran liian kapea.
Suosittelen todella lämpimästi! :)
Moikka,
Poistamukavaa kuulla, että GM:t ovat olleet sinulla toimivat! Omalla kohdallani nuo Grishkot eivät ole vielä vähäisen käytön takia kuolleet (selkä meni ennen joulua ja täällä vaihdossa olen beginner-tunneilla, joissa kovista voi vain haaveilla), mutta luulen, että ensi syksynä on edessä taas uusien kärkkäreiden etsintä. Pitänee käydä silloin katsomassa nuo Gaynorit! :)