Vähiin käy ennen kuin loppuu

Niin se syksy on vain hurahtanut aivan järjettömän nopeasti! Minulla on ensi viikolla vikat tunnit, sillä tenttiviikkojen ollessa jo kulman takana minun ei kannata maksaa joululoman aikaisesta jaksosta. Ehtisin käydä tasan kahdella tunnilla, joten nuo tunnit tulisivat todella kalliiksi. Lisäksi olen lähdössä viimeistään tammikuun puolessa välissä vaihtoon, joten en pystyisi tunteja myöhemmin hyvittämäänkään. Tunnelmat ovat kieltämättä haikeat, etenkin, kun viime tanssitunnilla alkoi jo näkyä kärjilläkin selkeää rohkaistumista ja sitä kautta hieman edistystäkin. On hirveä sääli, että keskeytys tunneille tulee juuri silloin, kun on paras vauhti päällä, mutta niin kai se aina menee. Lisäksi olisin päässyt ekaa kertaa elämässäni esiintymään joulunäytökseen ja ilmeisesti vielä kärjillä, mutta minkäs teet.

En ole ajatellut kuitenkaan lopettaa tanssimista vaihdon ajaksi, vaan olen jo alkanut etsimään kohdemaastani tanssikouluja. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, että harvalla tanssikoululla on tunteja aikuisille ja niistäkin suurin osa ilmoitti sivuillaan, etteivät ota kesken lukukauden uusia oppilaita. Olen siis perillä vaihtokohteessa juuri pari viikkoa uuden lukukauden alkamisen jälkeen. Lisäksi monet koulut eivät ilmeisesti ota oppilaikseen henkilöitä, jotka eivät puhu paikallista kieltä sanaakaan. Pidän kuitenkin sormet ja varpaat ristissä, että saisin paikan tanssikoulusta, jossa opetetaan englanniksi ja joka muutenkin vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta.

Ennen vaihtoon lähtöä olen ajatellut käydä eräässä tanssikoulussa, jossa olen silloin tällöin kesäisin ottanut tanssitunteja. Paikka on erikoistunut enimmäkseen tankotanssiin, mutta siellä pidetään myös alkeisbalettitunteja. Sarjat eivät ole kovin vaikeita, mutta opettaja on todella vaativa ja tunneilla voi pienen tilan takia olla maksimissaan kymmenen henkilöä, joten tunneilla on aina saanut joka ikisessä sarjassa käsin korjauksia. Loppuviikosta ei olekaan sitten tarvinnut kävellä.. Voin lämpimästi suositella, tosin pienen tilan takia tunneilla ei voida tehdä isoja hyppyjä eikä liikkuvia piruettisarjoja, mutta tekniikkatreenaukseen silloin tällöin nämä tunnit ovat olleet erittäin hyvä vaihtoehto.

Ensiviikolla onkin sitten tiukka treenaustahti, tiedossa on vain kolmipäiväinen viikko ja korvattavia tuntejakin on vielä neljä jäljellä, jonka lisäksi pitäisi vakiotunneillakin käydä. Voi olla, että pitää pyytää ystäviä ostamaan minulle pikkujoululahjaksi kottikärryt, kun viikonloppu koittaa.

Ihanaa joulunalusaikaa ja vauhdikkaita treenaushetkiä kaikille!

* All photos from weheartit.com

Tilannekatsaus

Syksy on pitänyt minut todella kiireisenä ja balettitunneilla on edetty melkoisella vauhdilla. Oma eteneminen ei olekaan sitten ollut yhtä nopeaa, tai siltä ainakin välillä tuntuu. Piruettien kanssa on edelleen aika himskatisti hommia, mutta viime tunnilla tuli onneksi jonkinlainen hetkellinen erävoitto, kun sain pitkästä aikaa edes ykköset pyörimään ympäri. Kyllä, ykköset. Mitä pirtsoihin tulee, ne ovat olleet todella pahasti kadoksissa. Olen menettänyt jo kokonaan niiden kanssa toivoni ja toissa tunnilla tehdessämme diagonaalissa pirtsoja huomasinkin, kuinka itsetuntoni romahti jo ihan totaalisesti pelkästään siinä vaiheessa, kun baletin opettajani sanoi, että nyt mennään nurkkaan. Voi ei, kuinkahan pahasti tänään mokaan! -Huomasin ajattelevani jo ennen kuin ope oli edes ilmoittanut meidän tekevän piruetteja. Puolustukseksi täytyy sanoa, että tällainen ajattelu on varmasti melko yleistä siinä vaiheessa, kun puhutaan huonon piruettipäivän sijaan huonosta piruettikuukaudesta. 

Uusi sääntö: Ei nutturaa -ei piruetteja.

Mutta viime tunnilla tosiaan piruetteja tehdessä toinen opettajistani käski ottamaan tossun kokonaan jalasta pois. Hieman kummastellen tein töitä käskettäessä ja puristin haisevaa tossua kourassani. Ope käski nyt tekemään piruetin, siten, että samalla pyrkisin vaihtamaan tossun kädestä toiseen sillä hetkellä, kun olen yleisöstä pois päin kääntyneenä. Kummastellen tein mitä käskettiin ja jestas, pyörähdin melko smoothisti ympäri! En kuulma kannattele käsiä kunnolla ja aika usein kädet jäävät jälkeen. Jonkin esineen siirtäminen kädestä toiseen auttaa kyseiseen ongelmaan, sillä silloin käsiä täytyy oikeasti kannatella ja tuoda lähemmäksi toisiaan. Suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan, jos jollakin teistä on sama ongelma. 

Olen viime aikoina huomannut, että isot hypyt eivät lopulta olekaan se minun heikoin osa-alueeni. Itseasiassa minullahan on ihan kohtuullisen korkea pomppu, ainoastaan heikko venyvyyteni tekee hypyistä mitäänsanomattoman näköisiä. Pienet, nopeat hypyt ovat edelleenkin tuskaa ja etenkin "ihana" glissade-assemblé -hyppysarja tehtynä vuoronperään oikealle ja vasemmalle niin nopeassa tempossa, että opettajakin tokaisi, että glissade on feikattava, jos meinasi pysyä menossa mukana. Assemblé on muutenkin ehdoton inhokkihyppyni, jalkani eivät vain suostu tekemään sitä vasemmalle, joten voitte vain uskoa, että olin melkoisen huvittavan näköinen hyppiessäni kuin kuorma-auton lavalta tippunut perunasäkki puolelta toiselle. 

Onneksi sentään tankosarjat ovat menneet viime aikoina oikein hyvin ja etenkin fonduet ja developpéet ovat onnistuneet. Sen sijaan oma bravuurini, taivutukset, eivät ole olleet parhaimmillaan, joten niihin on keskityttävä jatkossa enemmän. Tästä näköjään tuli tällainen tilannekatsaus tämän hetken tilanteeseeni tanssi saralla. Olisikin kiva tietää, miltä teidän oma tilanne näyttää tällä hetkellä? Onko syksyn aikana tullut edistymistä? Entä takapakkeja?

Vauhdikasta tanssiviikkoa kaikille!

* All photos from weheartit.com

Balettia Venäjällä

Tähän illan ratoksi pistän oheen erittäin mielenkiintoisen videon, jonka suosittelen lämpimästi katsomaan, jos ei ole vielä kyseistä dokumenttia nähnyt. Ilmeisesti pätkä on ilmestynyt vuonna 2006, mutta itse en ollut siihen ennen tämän päivän YouTuben tuijotteluani törmännyt.

Dokumentti kertoo viidestä venäläisestä balettitanssijasta, jotka ovat varmastikin kaikille erittäin tuttuja. Kyseessähän ovat: Uliana Lopatkina, Evguenya Obraztsova, Alina Somova, Diana Vishneva ja Svetlana Zakharova. Dokumentti seuraa nuorta ja lupaavaa tanssijaa Alina Somovaa balettikoulun päättönäytöksestä Kirovin Corps de Balletiin ja aina ensimmäiseen sooloonsa, joka ei olekaan sen haastavampi kuin Joutsenlammen Odette/Odilen -kaksoisrooli.

Tässäpä tämä Ballerina -dokumentti nyt on täysimittaisena, englanninkielisillä tekstityksillä ja vieläpä HD:nä, olkaapa hyvä. Rattoisaa iltaa kaikille! :)

PS. Osaako joku kertoa, miksi ihmeessä nuo balettikouluun sisään pyrkivät tytöt joutuvat esiintymään tuomaristolle yläosattomissa? Mitä sellaista tuomaristo voi nähdä lapsien ruumiinrakenteessa tai linjoissa, mitä he eivät voisi nähdä valkoinen  leotardi ylös vedettynä?