Toivoton tunti

Jos puhutaan huonosti menneestä balettitunnista, niin tänään oli sellainen.Olisi tehnyt mieli heittää balettitossut seinään ja mennä peiton alle kiroamaan omaa huonouttaan.  Sen siitä saa, kun menee tauon jälkeen korvaamaan hieman omaa tuntia vaativammalle tunnille. Lopputulos on.. no, ei ainakaan mitään suitsutusta.

Korvatahan pitäisi joko oman tasoisella tai hieman alemmalla tasolla. Tässä nyt kävi niin, että tämä kyseinen tunti oli luokitukseltaan minun tunnin ja varsinaisesti seuraavan tason välimaastossa, ja tänään oli vika päivä korvata, joten päätin yrittää. "Eihän se nyt niin paljon vaikeampaa voi olla, eihän?", vakuuttelin itselleni ja marssin päättäväisesti tunnille.

Tunnin alku meni vielä kohtalaisesti. Sarjat oli hieman oman opettajan tunteihin nähden erilaisempia, mutta suht koht helppoja, joten niissä pysyin vielä hyvin mukana, ja korjauksia tuli silloin tällöin hartioiden rentouttamisesta ja aktiivisemmista vatsalihaksista. Ei paha, joten ehdin jo huokaista helpotuksesta, etten ollutkaan haukannut liian suurta palaa, vaan ihan hyvinhän tästä selvitäänkin. Liian aikaisin. Loppu tankosarjat olivatkin lähes poikkeuksetta täysin uusia ja huomattavasti nopeampia kuin mihin olin tottunut. Tuttuihinkin sarjoihin oli tuotu jotain uutta twistiä, joten olin pihalla ja pahasti. Asiaa ei tehnyt yhtään helpommaksi se, että muille nämä sarjat olivat ilmeisesti erittäin tuttuja, joten opettaja näytti sarjat vain pikaisesti ja sitten vaan suoraan hommiin. Kun tähän vielä lisättiin Kolmen vikan tankosarjan sisältämät käsin venytykset, joita oma openi ei harrasta ollenkaan,  puhumattakaan siitä, että olen jäykkä kuin rautakanki, sain viimeistään siinä vaiheessa kyseisen open silmissä toivoton tapaus -leiman otsaani pimeässä hohtavin kirjaimin.

Keskilattia lähti onneksi hyvin, ja ajattelinkin hetken, että ehkä täältä vielä noustaan. Tehtiin kaunis Adagio, samanlainen kuin olin aiemminkin tehnyt, joten siinä ei ollut mitään ongelmia ja pystyin nauttimaankin siitä. Piruetit taas olivatkin jo eri juttu. Ykköset meni ihan ok, siitäkin huolimatta, että omalla opellani on varsin jännä tapa opettaa piruetteja erittäin hitaasti. Siinä missä monesti alkeiskurssilaisetkin tekevät kevään loputtua piruetteja, meillä niitä aletaan tekemään vasta perustason syyslukukauden päätteeksi. Siihen asti harjoitellaan tasapainoa, pään asentoa, spottaamista ja kääntymistä neljäsosien avulla. Nämä kuitenkin tekivät tuplia, jolloin ope mainitsi ystävällisesti, että ehkä kannattaisi tyytyä ykkösiin. Ne kuitenkin menivät ihan ok, joten ei kai siinä sitten. Lopputunnista vielä sen verran että, échappét olivat täysi katastrofi, mutta chassé- arabeski -hyppysarja meni oikeastaan ihan kivasti.

Tunnin jälkeen olo oli hikinen ja väsynyt, mutta tanssin tuomaa hyvää mieltä ei näkynyt. Koko tunti oli mennyt siinä pelossa, että häiritsen jotain paremmin osaavaa, enkä ehtinyt missään vaiheessa keskittyä nauttimaan sarjoista. Opettaja oli mukava ja korjasi paljon, mutta täytyy kyllä sanoa, että oma openi on niin herttainen ja ihana, että nostaa riman aika korkealle. Ennen kaikkea tunti osoitti erittäin selkeästi, miksi kannattaa valita huolella oman tasoinen ryhmä, eikä liian vaikeaa. Oppiminen ei millään lailla nopeudu sillä, että menee liian haastavalle tunnille, päin vastoin, silloin kaikki keskittyminen menee edes jonkinlaiseen sarjojen muistamiseen, eikä varsinaisen tekniikkaan paneutumiselle jää aikaa. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että liian vaikealla tunnilla tulee harvoin onnistumisen elämyksiä, päin vastoin, tulee verrattua itseään aivan eri tasoisiin tanssijoihin, jolloin kuva omasta osaamisesta voi olla vieläkin todellista huonompi. Lisäksi loukkaantumisriski kasvaa. Ensi kerralla menenkin korvaamaan vähän aikaisemmin kuin viimeisenä mahdollisena päivänä, ja valitsen suosiolla sen oman tasoni tunnin. =)

Onko teillä muilla kokemuksia väärän tasoisella tunnilla käymisestä ja miten selvisitte tunnista läpi?

PS. Tän kuvan inspiroimana päätin, että seuraavan kerran kun menen korvaamaan tuolle tunnille, niin se jalka nousee korvaan asti, piruetit pyörii kuin Gillian Murphylla ja hypyt on kuin katsoisi Natalia Osipovaa. Well, girl can dream, eiks jeah? ;) Aurinkoista kevättalvea kaikille!