Itsetunto ja ulkonäköpaineita

Natalia Osipova Kitrinä. Kuva: Damir Yusopov

Tänään oli huippu tunti, vaikka se lähtikin käyntiin vähän heikosti. Olin vaihtamassa pukkarissa balettivermeitä päälle, kun huomasin, että olin unohtanut shortsit kotiin! Paniikissa yritin etsiä niitä laukusta, mutta turhaan. Kirosin itseäni siitä, että olin valinnut juuri tänään balettipuvun päälle laitettavaksi paidaksi normaalimittaisen paidan, enkä extra pitkää. Onneksi olin pakkasten vuoksi jättänyt perinteiset balettisukkikset kotiin ja laittanut päälle paksut, mustat puuvillaiset sukkikset, ja kun vielä puin päälle puoleen reiteen asti olevat säärystimet, niin olo ei ollut lopulta kovinkaan alaston. (Huomasin kuitenkin nyhtäväni paidan helmaa alemmaksi aina, kun miespuoliset balettikamuni olivat lähettyvillä.)

Tunnilla tehtiin tänään aikalailla samat tankosarjat kuin aiemminkin. Tanko-osuus oli poikkeuksellisen lyhyt, joten aikaa jäi enemmän keskilattialle, missä sitten tehtiinkin pari erilaista adagiota, sekä yhden ison hyppysarjan sijaan kaksi hyppysarjaa. Tehtiin viime kerran glissade-pas de chat -assemble sarjan lisäksi ihanan liikkuva fermée -sarja, jonka olimme tehneet aiemmin viime syksynä. Tuo ensimmäinen sarja tehtiin vielä toiseen kertaan puolta nopeammalla tempolla, joten melkein kolmenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta kuuma ehti tulla. 

Sain muuten positiivista palautetta tänään tavallista enemmän, mikä on tietysti aina mukavaa. Toisaalta tuli niitä korjauksiakin poikkeuksellisen paljon, joten eiköhän ne kompensoi toisensa ihan kiitettävästi. Alkutunnista väänsin itseäni lantiosta jotenkin kummallisesti mutkalle, kun tehtiin tankoon taivutuksia. Lisäksi jännitin taaksepäin taivuttaessa niskaani aivan hirveästi, minkä vuoksi niskani ei käänny nyt sitten toiselle sivulle ollenkaan. Kiva. Korjauksia tuli myös ikuisuusprojektistani polvien suoristamisesta. 

Kehuja sen sijaan sain hyvin taipuisasta selästäni, kauniista käsistäni adagiossa, sekä taakse tehdystä fonduesta. Hassua, että kehuja tulee useimmiten jalannostoja vaativista liikkeistä, vaikka jalka ei nousekaan likimainkaan korvaan. Toisaalta developpeet ja fonduet, sekä arabeskit ovat ehdottomasti suosikkiliikkeitäni; niissä musta tuntuu eniten ballerinalta. Hallitsen kehoni ehkä parhaiten näissä. Rakastan piruetteja yli kaiken, mutta myönnän olevani niissä aivan auttamattoman surkea, ja hypyissä taas pomppuni on kehno, vaikkakin niissä vauhdikas puoleni pääsee parhaiten esille. Jos joskus tulevaisuudessa olisin sillä tasolla, että pystyisin tanssimaan varkkoja, niin varmaan temperamenttisen luonteeni vuoksi olisin parhaimmillani Kitrin tai Carmenin variaatiossa. 

Mistäs te olette viime aikoina saaneet positiivista palautetta? Mikä variaatio teille sopisi parhaiten luonteenne perusteella?

Kuva:Gene Schiavone. Svetlana Zakharova baletissa Carmen