Balettia ja panikointia

Syksy on vihdoinkin pyörähtänyt kunnolla käyntiin ja tanssia on mahdutettu lukkariin ihan kivasti. Enemmänkin olisi ollut kiva ottaa, mutta olen onnellinen näistäkin kahdesta tunnista. Lisäksi sain karvaasti kokea, että parempi totutella liikunnan lisäämisen pikkuhiljaa kuin rytinällä, sillä vasen polveni alkoi natisemaan ja siihen pistää jonkun verran. Huomasin venyttelyn auttavan, joten toivotaan, että kyseessä on vain kireät pohje- ja takareisilihakset.

Uusista tunneista olen tykännyt kovasti, vaikka toisen tunnin taso hieman epäillyttääkin. Ryhmän taso on nimestään huolimatta melkoisen kova, joten oma osaaminen tuntuu melko surkealta muiden rinnalla. Opettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että tunti on minulle sopiva, kunhan vain yrittäisin olla panikoimatta. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen aivan järjetön koejännittäjä, joten siksi en pidä mistään diagonaalissa tehtävästä sarjasta. Minulle siitä tulee koefiilis ja menen aivan lukkoon. Etenkin näin kovatasoisessa ryhmässä jännittäminen korostuu. Onneksi ryhmäläiset ovat kivoja ja kannustavia ja opettaja huumorintajuinen, joten eiköhän tämä tästä, kun vähän tutustun opettajan opetustyyliin ja ryhmäläisiin paremmin. Tanko on itselleni oikein sopiva ja pidän muutenkin tunnin sarjoista ja opettajasta. Isot hypyt vain ovat painajaiseni, kun pomppua ei ole, eikä jalat aukea lähellekään spagaatia ja tilanne jännittää. :/ Ajattelin kuitenkin katsoa ainakin tämän jakson vielä, että miltä tuntuu, ja jos jännittäminen ei hellitä, niin sitten on vain vaihdettava eri tasolle. Toivotaan kuitenkin, että tilanne hermojen kanssa helpottaa! :)

Toinen ryhmä on sitten "oma" ryhmäni eli jatkoa viime vuodelta. Tämän ryhmän sijoittaminen vaati tänä vuonna pientä järjestelyä, mutta onneksi onnistuin, sillä tunnilla on kivaa ja oman ryhmän kanssa on hauskaa edetä, kun mokille voi nauraa yhdessä. Olen muuten huomannut, että mitä enemmän oikeasti aikuisia tunnilla on, sitä parempi ilmapiiri tunnilla on. Ehkäpä se johtunee siitä, että baletti ja aikuinen ihminen on monen mielestä kulmakarvojen kohotuksen ansaitseva yhdistelmä. Kun muun maailman silmissä on jo valmiiksi kajahtanut, niin ei siellä tunnillakaan tarvitse enää itseänsä niin vakavasti ottaa. Haluan heti perään korostaa, että tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö aikuiset tanssisi tosissaan tai haluaisi kehittää tosissaan, vaan lähinnä sitä, että ilmapiiri on sallivampi ja kukaan ei tanssi veren maku suussa -fiiliksellä.

Kuvat: Weheartit.com

Näin syksyn tultua haluan toivottaa kehittävää ja antoisaa tanssikautta 2012-2013! Toivottavasti kaikki ovat löytäneet mukavan ryhmän, jossa tanssiminen on Kivaa isolla K:lla!