Mihin katosivat kesäpäivät?

Kuva: weheartit.com

Huh huh, onpahan vierähtänyt tovi jos toinenkin viime postauksesta. Balettitunneilla olen käynyt kerran viikossa, mutta kesätyöt ja ylipäänsä täyteen ahdettu kesä on veroittanut bloggausta. Lupaan kuitenkin, että syksyn saavuttua ja töiden loputtua palaan takaisin säännölliseen viikottaiseen bloggaukseen. :)

Kesätunnit alkaa olla lopuillaan, koululaisilla alkaa pulpetin ääreen paluu jo häämöttää 2,5 viikon kuluttua, joten kesätuntejakaan minulla ei ole tämän illan jälkeen kuin kaksi. Ensi syksyn tunnit sain varattua suuren tuskailun jälkeen, sillä oman ihanan balettiryhmäni sovittaminen lukujärjestykseeni ei ollut ihan helppoa. Onneksi ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että onnistuin suorituksessa joten kuten ja töiden loputtua (Kuukausi syystuntien alkamisesta) voin palata takaisin omaan ryhmääni. Sen ajan on vain korvattava tunteja muissa ryhmissä. Varasin muuten syksyksi kaksi viikkotuntia, joten olen ihan älyttömän innoissani, kun vihdoinkin voin käydä useammalla tunnilla! Tunneista kerron lisää sitten syksymmällä, sillä minulla on (toivottavasti) jotain muutakin jännää kerrottavaa niihin liittyen.

Kesätunneista vielä sen verran, että olen todella onnellinen siitä, että tunneilla oli vaihtuvat opettajat. Baletissa on tosi tärkeää löytää nimenomaan itselleen sopiva opettaja, ja oli hyvin lähellä, etten varannut tunteja opettajalle, joka ei sitten lopulta ollutkaan yhtään minun tyylinen. Meillä tunnit menevät tosi nopeasti täyteen, joten vaihtaminen ei olisi välttämättä enää siinä vaiheessa ollutkaan kovin yksinkertaista. Onneksi hän sattui pitämään pari kesätuntia, joten siinä ehti hyvin saada käsityksen siitä, toimiiko kemiat vai ei. Varmasti muuten erittäin mukava ja hyvä ope, mutta ei vain nappivalinta minulle. :)

Vaikka kesäloma alkaakin olla lopuillaan, niin näyttäisi siltä, että varsinaiset kesäkelit on vasta alkamassa. Toivottavasti tiedossa on oikea intiaanisyksy ja lämpimistä keleistä päästään nauttimaan pitkälle syyskuuhun! Ihanaa ja aurinkoista loppulomaa kaikille sekä kepeitä askeleita tanssitunneille!

Balettia ja auringonpaistetta

Kesätunnit korkattiin sitten viime viikolla. Aluksi olin tosi pettynyt, kun oma openi ei opeta kesällä kuin kolme viikkoa, ja jännitin kovasti uusia opettajia. Täytyy kyllä myöntää, että vaihtelu virkistää ja tekee enemmän kuin hyvää olla eri tyylisillä tunneilla. Olen alkanutkin miettimään, että voisin mennä ensi syksynä toiselle tunnille eri opettajalle, jotta muutkin tyylit tulisivat tutummaksi.

Kahteen viikkoon baletista muistuttivat lähinnä ballerinat. 

Kahden viikon tanssitauko näkyi ja tuntui kyllä kropassa. Ehdin jo ihmetellä, että miten olenkaan  ennen muistanut uusia sarjoja edes joten kuten, kun tuntui, ettei mikään jäänyt päähän. Lisäksi kunto meinasi loppua jo tankosarjoissa ja vesipullon unohtuminen täyteen ahdetussa salissa ei helpottanut yhtään tilannetta. Tähän asti olen pärjännyt 60 minuutin tunnilla ilman vesipulloa, mutta kesäkuumilla ja näin täysillä tunneilla ei kyllä tule kysymykseenkään. Juoksin tunnille suoraan töistä, enkä tajunnut ottaa mitään välipalaa mukaan, joten nälkäkin yllätti. Jatkossa mun pitää kyllä ottaa joku banaani mukaan ja syödä se matkalla tunnille.

Itse tunnista tykkäsin kovasti. Pidin myös siitä, miten tällä opettajalla oli aikaa ehtiä korjaamaan ihan käsin jokaista oppilasta, vaikka luokkaan oli ahdettu varmaan kymmenen tankoa ja jokainen niistä oli ihan täynnä tanssijoita. Aikamoinen tehopakkaus! Tämä opettaja käytti myös ohjeissaan paljon mielikuvia, jotka toimivat omalla kohdallani todella hyvin, joten sain tunnista paljon irti. Tankosarjat olivat mielestäni haastavia, täysin erilaisia kuin omalla opellani,  joten niissä mukana pysyminen vaati paljon keskittymistä. Toisaalta nämä sarjat olivat huomattavasti hitaampia kuin vakkariopellani, joten liikkeisiin pystyi keskittymään paremmin. Huomasinkin seuraavana päivänä että sellaisiin lihaksiin, joita en ennen edes tiennyt omistavani, sattui kiitettävästi.

Keskilattiasarjat olivat huomattavasti helpompia kuin vakkariopellani ja isompia hyppyjä ei tehty ollenkaan. Tosin luulen, että yhtenä syynä isojen hyppyjen puuttumiseen oli juurikin todella suuri ryhmäkoko. Ihan hyvä vain, keskityn mielelläni kesän ajan perustekniikan hiomiseen. Eiköhän kunnon ja tekniikan parantuessa ole isotkin hypyt asteen helpompia. Muutenkin teen mieluummin noin isossa ryhmässä sellaisia sarjoja, joista kaikki saa jotain irti. Diagonaalissa suurin osa ajasta menisi vain seisoskeluun ja oman vuoron odottamiseen ja todennäköisesti jokainen ehtisi kokeilla hyppyjä vain kerran.

Kaiken kaikkiaan tämä ope oli ainakin ekan kerran perusteella tosi positiivinen kokemus. Kesän aikana tulee tutuksi vielä kaksi uutta opettajaa ja sitten on tietysti kolmen viikon jakso viimevuotista opettajaani. Odotan kaikkien tunteja suurella mielenkiinnolla!

Mites teidän kesätuntinne ovat alkaneet? Jos teillä on balettitauko, niin onko teillä suunnitelmissa jotain balettia korvaavaa aktiviteettia?

Kaikki kuvat: Weheartit.com

Kansallisbaletin kesäkiertue

Kuva: Kansallisbaletti

Kävin perjantai-iltana katsomassa Kansallisbaletin yhdessä Sampopankin kanssa järkkäämän ilmaisen näytöksen. En voi kyllä sanoa muuta kuin että oli aivan huippua! Sää suosi: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ihmisiä oli paikalla aivan älyttömästi. Saavuin paikalle aivan viime tipassa ja minulla kävi aivan älyttömän hyvä tuuri, sillä pääsin istumaan aivan etummaiseksi suoraan lavan eteen, joten näkymä lavalle oli esteetön. Ohjelma oli valittu huolella, jokaiselle löytyi varmasti jotakin, ja olen varma,että nekin, jotka tylsistyvät koko illan baletissa jaksoivat seurata ohjelman loppuun saakka. Sen verran vauhdikasta ja monipuolista katseltavaa se oli. Jos kiertue osuu omalle paikkakunnallenne, niin menkää ihmeessä katsomaan, jos vain pääsette! Vaikka kokoonpano tulee olemaan hieman pienempi kuin perjantaina nähty, niin uskon, että se on siitä huolimatta todella mukavaa katseltavaa.

Pidin todella paljon koko ohjelmasta, mutta erityisesti pidin Jorma Elon Double Evil -teoksesta esitetystä pätkästä, sekä Etudesin finaalista. The Sofa oli yhtä hauska kuin aina ennenkin ja Eun Jin Han tulkitseman mustan joutsenen 32 fouettea olivat häikäisevää tykitystä (osa oli muuten tuplia). Lisäksi oli ilahduttavaa nähdä yksi omista suosikkivarkoista, nimittäin pienet joutsenet nähtiin myös illan aikana. Pienet joutsenet oli toki hienosti esitetty, mutta kun itse olen katsellut Bolshoin ja Mariinski -teattereiden esittämiä versioita, niin rima oli aika korkealla, eikä ehkä siksi yltänyt illan suosikkeihini. Myös balettioppilaitoksen Kesäillan valssi oli hellyyttävää katseltavaa ja hymy olikin jokaisella pienellä ballerinalla korvissa, kun saivat toriyleisöltä varmastikin illan kovimmat suosionosoitukset.

Bajadeeri Kuva: Kansallisbaletti/Sakari Viika

Älyttömän hienoa, että balettia tuodaan koko kansan nähtäväksi: näin jokaisella on mahdollisuus päästä kokemaan tanssin taika. Myönnän, että baletilla on ehkä hieman elitistinen leima, joka toivottavasti hälvenee tällaisten tapahtumien myötä. Tanssi on tarkoitettu jokaiselle ikään, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Kiitokset kansallisbaletille ja Sampopankille tästä hienosta tapahtumasta, ja toivotaan, että näitä tulee jatkossa lisää!

Porukkaa Senaatitorilla. Kuva: Vartti/Lukijan kuva

Katse kohti tulevaa kesää

Kevät tietää aina tenttejä ja vähäisiä yöunia. Onneksi aurinko paistaa ihanasti jo ennen kuutta, joten aamutunneillekin jaksaa nousta, vaikka nukkuminen olisikin jäänyt vähäiseksi. Energiaa on ihan eri tavalla kuin talvella. Tanssilukuvuoden viimeisten tuntien lähtölaskenta on jo alkanut ja olenkin jo aloittanut tavoitteiden laatimisen kesälle. Mitä haluan hallita ennen ensi syksyä? Millainen oheistreeni tukee tavoitteitani parhaiten? Aionko aloittaa kärkitossuilla ensi vuonna?

Kuva: Allegro Dance Boutique

Viimeinen kysymys tuntuu kummittelevan mielessäni eniten. Opettajamme on jo sanonut, että kaikki halukkaat voivat ryhmässämme aloittaa ensi syksynä kärkitossutyöskentelyn, ja vaikkei menisi varsinaiselle alkeis kärkitossutunnille, niin voidaan harkita, että aloitetaan ryhmämme kanssa kärkkäreillä, jos kaikki on naispuolisia. Tavallaan olen älyttömän innoissani, olenhan aina toivonut tanssivani joku päivä kärjillä, tosin en uskonut sen päivän tulevan näin nopeasti. Toisaalta taas pelkään, etten ole tarpeeksi hyvä. Blogeja lukiessani tuntuu siltä, että täytyy olla aivan uskomaton tekniikka ja kokemusta ja karsimaa, jotta on valmis kärjille. Kyseessähän ei ole omassa tapauksessani kuin 15 minuuttia tunnin alussa kärjillä, mutta silti. Onhan minulla omat osaamisalueeni, mutta on minulla vielä luonnollisestikin paljon tekemistä ihan perustekniikan kanssa kaikilla alueilla. Noh, onneksi syksyyn on vielä aikaa, joten voin vielä rauhassa miettiä.

Ennen ensi syksyä haluan kuitenkin onnistua venymään spagaatiin. Se on ehdoton tavoitteeni. Selkä minulla on kohtuullisen taipuisa, mutta jalat -ainainen murheenkryyni. Lisäksi haluan lisätä kokonaisvaltaisesti lihasvoimaa ja saada nilkkoihin ja jalkapöydän pieniin lihaksiin lisää voimaa. Aika paljon on toivelistalla, mutta onneksi nuo tavoitteet eivät ole mahdottomia. Tarkoitus olisi alkaa käyttää jumppakuminauhaa säännöllisesti, sekä alkaa venyttelemään vaikka vain muutama minuutti päivittäin. Tehokkaita venytysliikkeitä otetaan vastaan! Kuntosalilla olisi tarkoitus käydä lihaskuntoa kartuttamassa, mutta tiedän jo, että kesäkuumilla ei hirveästi tee mieli mennä kuntosalille rautaa nostamaan, joten pyrinkin pyöräilemään ja lenkkeilemään kunnon kartuttamiseksi. Hienoja lupauksia, mutta katsotaan, miltä tilanne näyttää kesän lopussa. Toivottavasti tavoitteeseen on päästy edes venyttelyn suhteen!

Ylin ja alin kuva: Weheartit.com

Onko teillä tanssillisia tavoitteita kesälle?

Valinnan vaikeus

Kuvat: Weheartit.com 

Viime aikoina on ollut huisketta ja vilinää, sillä teekkarin vuoden kohokohta on vappu, jota juhlitaankin sitten pisimmän kaavan kautta. Onneksi vappu on nyt takana ja samoin alkavat olla kouluhommat. Muutama tentti vielä ja sitten voikin siirtyä nauttimaan kesälomasta! Tai loma on ehkä vähän  väärä sana kuvaamaan opiskelijan kesää, kun melkein neljä kuukautta tehdään armottomasti töitä, jotta taas ensi lukuvuonna on varaa elää ja tanssia. Itse en keksi parempaa syytä paiskia töitä kuin balettitunnit. Rehellisyyden nimissä myös reissailu, vaatteet ja kosmetiikka ovat myös ihan kivoja syitä, mutta ei niistä nyt sen enempää..

En ole vieläkään varannut kesätunteja. Tänä vuonna kesätöiden saanti jäi melko viime tippaan, joten en ole uskaltanut varata tunteja, jos vaikka ei olisikaan varaa mennä niille. Vuokraa kun on kesällä maksettava, vaikka opintotukia ei saisikaan. Pääkaupunkiseudulla mikä tahansa harrastus maksaa, joten täysin omin avuin pärjäilevälle opiskelijalle tanssiminen ei ole itsestäänselvyys. Välillä sitä itsekseen ihmettelee, miten monilla samassa elämänvaiheessa olevilla ihmisillä on varaa käydä jopa neljällä balettitunnilla viikossa, kun rahallisesti se tarkoittaa yli sadan euron kuukausittaisia menoja. Itse elän niin pienellä budjetilla, että kerta viikossakin tarkoittaa säästämistä jostain muusta asiasta, kuten hienommasta ruoasta tai vaatteista. Onneksi on kesätyöt! :)

Kun kesätunnit ovat minulle sekä rahallisesti että työaikojen ansiosta kerrankin mahdollisia, huomaan kärsiväni runsaudenpulasta. Olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa: haluanko mennä kesällä tutun tanssikoulun kesätunneille vai kenties kokeilenko jotain toista koulua. Jos valitsen oman kouluni, niin haluanko mennä 60 minuutin tunnille, vai kenties 75 minuutin tunnille  vai alanko oikein pröystäilemään ja menen kahdelle tunnille? Voi tätä valinnan vaikeutta! Onneksi aikaa on vielä ilmottautua ja voin vielä rauhassa pohtia, millaisia kesäsuunnitelmia minulla ensi kesälle on, ja millainen tanssilukkari siihen parhaiten sopisi.

Millaiselta teidän kesän tanssilukkari näyttää? Oliko kesätuntien ja -leirien valinta vaikeaa?
Aurinkoista toukokuuta kaikille!

Kevätflunssa

Jestas, että osaakin olla kylmä! Olen ollut viikon flunssassa ja kouluun kävelykin tuossa kostean kylmässä kelissä vetää hartiat väkisin korviin ja saa niskan täysin juntturaan. Balettia en olekaan tanssinut tällä viikolla ollenkaan, päivät on lähinnä mennyt kouluhommia tehdessä ja teetä hörppiessä huovan alla. Ei kiva. 

Viime viikon tunnilla tehtiin kohtuullisen paljon piruetteja. Ilmeisesti piruettien naulitseminen kohdilleen on tämän kevään teema, ja meikäläinen näyttäisi kyllä olevan aivan ulapalla. Olen tyytyväinen tuntiin, jos selvisin siitä kaatumatta. Tiedän, että olen kirjoittanut viime aikoina paljon pirueteista, mutta ne nyt sattuvat olemaan jokaisen tunnin murheenkryyni. Kamalintahan tässä on se, että minä pidän pirueteista ja pyörimisestä. Siksi onkin käsittämättömän vaikeaa hyväksyä, etten muuten osaa pyöriä yhtä piruettia edes kahdella jalalla siististi. Toivoisinkin, että kaikki piruettiprot ja muuten vain pirueteista jotain tolkkua saavat kertoisivat parhaat niksinsä piruettien hallitsemiseen! En ole vielä valmis luovuttamaan, ja pistänkin kaiken toivoni teihin! ;)

Baletista kun puhutaan, niin tunnustan, että koleita "kevät"iltojani piristää kummasti  koukuttavan Dance Academyn 2. tuotantokauden jaksot. Pidän jaksoista kovasti, ja erityisesti nykärikoreot ovat mukavaa katseltavaa. Näyttelijät ovat mielestäni tosi hyviä, ja ilahduttavaa olikin Issi Durantin liittyminen näyttelijäkaartiin. Hän todella nostaa tanssillista tasoa sarjassa. (Ja hahmona on suorastaan kutkuttavan kiero.. ) Okei, en ehkä ole enää teinisarjojen kohdeyleisöä, mutta hei, tanssiminen nuorentaa! 

Kuva: weheartit.com

Taituruus ja tunteet

Marianela Nuñez, kuva: Johan Persson

Oli pakko tulla kirjoittamaan pikainen postaus. Olen katsellut tänään lähes koko päivän balettia käsitteleviä videoita (shame on me, olisi pitänyt tehdä kouluhommia) ja päädyin erityisesti katselemaan mustan joutsenen pas de deuxeja. Aivan upeita versioita, mutta yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. Ihastuin aivan totaalisesti Marianela Nuñezin tanssimaan mustaan joutseneen. Hän oli mielestäni aivan täydellinen, yhtäaikaa herkkä ja vahva, viekas ja sensuelli. Täydellinen viettelijätär, jollainen Odilen mielestäni pitääkin olla. Tietysti hän tanssi myös teknisesti upeasti, mutta erityisesti hänen tulkintansa ja ilmaisunsa oli todella hienoa. Välillä kun tuntuu siltä, että nykyään tekniikka on tanssijoilla aivan briljanttia, mutta tulkinta puuttuu. Tällöin tanssi muistuttaa mielestäni enemmän huikeaa voimistelusuoritusta, mutta taiteellisuus puuttuu, ja esitys jättää taituruudestaan huolimatta kylmäksi.

Parhaiten tämän huomaa katsomalla todellista baletin legendaa Anna Pavlovaa.Omana aikanaan hän oli suorastaan taiturillinen tanssija, mutta hänen kuoleva joutsenensa on nykyisiin ballerinoihin verratuna teknisesti melko kömpelö.Siitä huolimatta hän on todellinen kuoleva joutsen. Hänen tanssissaan on suorastaan sydäntä riipaisevaa kuoleman tuntua; hänen joutsenensa ei ole rauhallinen, vaan pyrkii loppuun asti taistelemaan kuolemaa vastaan ja hätä ja tuska paistaa jokaisesta siiven räpäytyksestä. Hänen tulkintansa jälkeen tuntuu melkeinpä surulliselta katsella versioita kuolevasta joutsenesta, jossa se jalka nousee korvaan asti ja joutsen on kuin aamu-uinnilla virkistäytymyssä päivän soidinmenoja varten, ja lopulta päättää rauhanomaisesti ottaa pienet nokoset, kun aamujumppa alkoi vähän ramaisemaan. Tietenkin tämä on vain oma mielipiteeni, ja todella kärjistettynä. Varmastikin moni on eri mieltä kanssani, ja hyvä niin, mutta itse toivoisin vain näkeväni enemmän ilmaisua, ja vähemmän pelkkää teknistä taituruutta ilman sydäntä.

 Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja teokseen, joutsenlampeen; tässä ihanainen Marianela Nuñez ja Odilen ja Sigfriedin pas de deux. Hauskaa viikonloppua kaikille!