tiistai 11. joulukuuta 2012

Kirje korvatunturille

Joulu lähestyy jo kovalla vauhdilla - enää kaksi viikkoa jäljellä! Päätinkin joulun kunniaksi koota lahjavinkkejä tanssivalle kaverille/sukulaiselle. Lahjat on jaettu kahteen kategoriaan iän mukaan. Mitäs sinä toivot tänä jouluna lahjaksi?

Pienelle ballerinalle

1.Avaimenperä, soDanca, Dancedirect.com, £4,95
2.Balettiystäväni-kirja, Piruetti, 14,00 €
3. Fleecehaalari, Plume, Dancedirect.com, £28,95
4.Jean Estoril: Annen balettihaave, suomalainen kirjakauppa, 12,70 € (kuva poikkeuksellisesti täältä.)
5.Balettireppu, Dancedirect.com, £24,95
6. Baletti-aiheinen muki, Dancedirect.com, £4,50

Tämän kategorian lahjaideat ovat tarkoitettu n. 6-10-vuotiaille. Myönnän, että minusta on todella hankala arvioida pienille lapsille sopivia lahjoja, sillä tuntuu, että silloin kun itse olin alakouluikäinen, olimme pidempään lapsia kuin nykyiset alakoululaiset..

Mutta, palataanpa asiaan.  Vasemman yläkulman kärkitossu-avaimenperä on mielestäni tyylikkäin näkemäni balettitossu-aiheinen avaimenperä. Sopii mielestäni myös tätä ikäryhmää vanhemmallekin tanssijalle; ilahtuisin itse edelleen, jos saisin vastaavan. Balettiystäväni-kirja on Piruetin oma ystäväkirja pienille tanssijoille. Ilmeisesti kysymykset ovat hieman tanssipainotteisia, joten on varmasti oikein hauska lahja 1-3-luokkalaiselle. Vanhempana näitä on yllättävän mukava lukea; perinteisistä ystäväkirjoistakin on saanut useammat naurut aikaiseksi. Miinuspuolena tässä on mielestäni melko kohtuuttoman kova hinta.

Vaaleanpunainen fleecehaalari on varmasti loistava lahja kylmiä ilmoja ajatellen. Mukavan pehmeä ja lämmin. Vaikka pienet tanssijat eivät ilmeisesti saa käyttää tunneilla lämppävaatteita, on tuollainen haalari varmasti oikein kätevä tuntia odotellessa vetoisissa pukuhuoneissa. Myös kotona venytellessä haalari on oikein omiaan. Hakusessa olisi itsellänikin tällainen, mutta aikuisten koossa ja hieman erivärisenä.

Jean Estorilin Anne-kirjasarja oli suosikkini ala-asteella. Sarja kertoo Annesta, joka haluaa palavasti ballerinaksi ja joka asuu isovanhempiensa luona, jotka eivät haluaisi tytöstä tanssijaa. Luettuani nämä halusin vieläkin palavammin tanssia balettia ja lainasinkin kasan lapsille tarkoitettuja baletti-tietokirjoja, joista yritin huonolla menestyksellä opetella tanssimaan balettia. Jokaisen pienen balettitanssijan must have -kirjasarja.

Balettireppu on hyvä omistaa; sinne saa kätevästi kaikki tarvittavat balettitavarat ja reppu on ehdottomasti laukkua järkevämpi valinta, sillä se jakaa painon tasaisesti kummallekin hartialle. Tässä repussa on kätevät paikat juomapullolle, jottei sitä tarvitse sijoittaa laukkuun sisälle, jolloin mahdollisilta läikkymisiltä vältytään.

Viimeisenä vielä balettiaiheinen muki, jossa on esitettynä baletin perusliikkeitä sarjakuvamaisilla hahmoilla. Hauska ja söpö lahja esimerkiksi kaverille. Voisin kyllä itsekin juoda aamuteeni samanlaisesta mukista. :)

Varttuneemmalle tanssijalle


1. Thomas Sabo, Ballerina + pearl -charm, shop.thomassabo.com, 59 €
2. Eliza Gaynor-Minden: The Ballet Companion, Akateeminen kirjakauppa, 33,50 €
3. Tanssisukat, Intermezzo, dancedirect.com, £7,95
4. Jumppanauha, Bunheads, dancedirect.com, £5,95
5.Rentouttava hierontapallo, www.kuntokauppa.fi, 6,95 €
6. Hopeinen balettitossu-kaulakoru, dancedirect.com, £19,95
7. Convertible duffle bag, Capezio, Footlight, 44 €
8. David Plumpton: Modern Melodies, dancedirect.com, £12,95
9. Pitkät säärystimet, dancedirect.com, £4,95
+10. Maija Plitseskaja:  Minä, Maija Plitseskaja, Suomalainen kirjakauppa, 34,30 €

Aikuiselle/nuorelle tanssijalle lahjaideoita miettiessäni iski suorastaan runsaudenpula. Itselläni olisi ainakin metrin mittainen lista kaikesta, mitä voisin haluta ja tarvita tanssin saralla. Päädyin kuitenkin näihin kymmeneen erilaiseen lahjaideaan. Toivottavasti joku saa näistä vinkkiä siitä, mitä voisi ostaa tanssivalle lahjaksi tai kenties mitä voisi tänä jouluna toivoa itselleen lahjaksi. :)

Thomas Sabon hopeiset charmit ovat yksinkertaisesti i-h-a-n-i-a. Ikävä kyllä hintakin on sen mukainen, mutta itse olen ostanut Timanttisista joitakin charmeja n. 30€ kappalehintaan ja keräilen näitä synttäri/joululahjaksi. Yleensä perheenjäsenet ostavat näitä porukalla, joten hinta ei tunnu niin kovalta. Thomas Sabon charmit ohittavat kyllä kirkkaasti Nomination-palat: nämä ovat erittäin pikkutarkkoja ja hyvin kauniisti toteutettuja sekä aitoa hopeaa.

Gaynor-Mindenin The Ballet Companion -kirja on erinomainen tietopaketti aloittelevalle tanssijalle. Kirjaa ei ole tietääkseni vielä suomennettu, mutta se on kirjoitettu todella selkeästi. Tämä on siitä mukava kirja, että vaikka balettihuuma katoaisikin, tässä kirjassa on mukavasti luettavaa baletin perusliikkeiden lisäksi. Värikuvat ovat myös suuri plussa. Suosittelen tätä aloittelijalle ensimmäiseksi kirjaksi mieluummin kuin Warrenin kuuluisaa Classical Ballet Techniquea, koska tämä käy balettiliikkeiden lisäksi, balettietikettiä, baletin historiaa, tanssijan ravitsemusta kuin kärkitossujen sovittamista läpi. Vielä vuosi sitten tätä kirjaa löytyi ainakin Helsingin Stockan Akateemisesta kirjakaupasta ihan hyllystä.

Intermezzon tanssisukat ovat söpöt ja aina hyödylliset. Vaikka balettitunneilla pidetään pehmeitä tossuja, voivat tällaiset sukat olla kullanarvoiset niinä päivinä, kun varpaat ovat edellisiltä tanssitunneilta täynnä rakkoja tai olet onnistunut leikkaamaan varpaankynnet liian lyhyiksi. Pehmeiden tossujen ajatteleminenkin tuntuu silloin kurjalta. Itse olen löytänyt tällaisista jarrusukista avun tällaisiin hetkiin; eivät purista eivätkä paina ja jarruista saa pitoa keskilattiasarjoihin, mutta kärjen ollessa "jarruvapaa" pystyy piruettejakin sukilla pyörimään.

Jumppakuminauha on hyvä lisä oheistreenaamiseen ja venyttelyyn. Meillä myös opettaja suositteli jumppakuminauhan tunnille ottamista, jos "jalka käteen ja kohti korvaa" -venytykset tuntuvat mahdottomilta. Kuminauhaa voi käyttää siinäkin apuna. Nykyään myydään myös jumppakuminauhan korvaavaa "kuminauhaletkua", jota toiset pitävät leveää nauhaa kätevämpänä ratkaisuna. Itse omistan molempia, mutta valitsen yleensä aina mieluummin leveää nauhaa kuin jalkaterän alta pois pyörivää letkua. Kannattaa käydä kaupasta katsomassa, kumpi tuntuu itselle mieluisammalta vaihtoehdolta!

Rentouttava hierontapallo on tosi hyödyllinen, etenkin, jos tanssii paljon. Toimii loistavasti lihasten rentouttajana ja kipeät maitohappokasaumat katoavat lihaksista näppärästi tällä. Käytin tällaista myös jalkaterässäni vuosi sitten olleeseen jännetuppitulehdukseen ja koin, että sain kipuun helpotusta tämän avulla. Suosittelen kokeilemaan, eikä ole hinnalla pilattu! Tennispallot ovat myös ihan ok ratkaisu, mutta itse koin, että nystyräinen pallo hieroo tehokkaammin ja painautuu akupisteisiin paremmin. Nämähän ovat tietysti makuasioita. :)

Hopeinen balettitossu-koru ei näy yllä olevassa kuvakollaasissa kovin hyvin, mutta kannattaa käydä dancedirectin sivuilla kurkkaamassa, jos kiinnostaa. Tossu on tyylitelty ja mielestäni oikein kaunis ja sitä saa myös kullattuna. Korut ovat aina loistava lahjaidea ja yleensä melko pomminvarma valinta. Tietysti jos tulee balettitossua korvakoruina, rannekoruina ja kaulakoruina, niin tossuyliannostuksen vaara on myös balettifriikilläkin mahdollinen. Mutta kyllä aina pari hopeista tossua tämän tytön korulaatikkoon mahtuu. :)

Capezion tanssikassi on ihanan tilava ja kätevä. Itsekin olen etsinyt kivaa balettikassia, mutta vielä ei ole sellaista eteen sattunut. Laukun pitää olla kohtuullisen tilava, etenkin jos sinne pitää saada mahtumaan kärkitossut, vaihtovaatteet, pyyhe, juomapullo ja koulukirjoja. Kannettavuus ja kestävyys ovat tärkeitä seikkoja, joten kannattaa katsoa tarkasti laukun vuorikangas ja ompeleet. Itse sain viime jouluna lahjaksi treenikassin, joka oli vielä laadukkaan urheilumerkin, mutta päätytaskujen vuorikangas ratkesi jo muutaman käyttökerran jälkeen, vaikken mielestäni mitään hirveän painavaa kantanutkaan.

Edellisen postauksen yhteydessä nimimerkki Tossu mainitsi, että David Plumptonilta löytyy tuttuja sävelmiä balettitreenimusiikiksi sovitettuna. Itse toivoisin tätä levyä lahjaksi, sillä tykkään muistella sarjoja kotona sekä kuunnella kivaa balettimusiikkia venytellessäni. Hauskoja sovituksia on pianomusiikin ystävän mukava kuunnella ihan muuten vain!

Talven tullessa on tärkeää huolehtia siitä, että on tarpeeksi lämmintä päällä. Olen rakastunut pitkiin, puoleen reiteen yltäviin säärystimiin, jotka lämmittävät kivasti myös reittä, joka on itselläni se kaikkein revähdysalttein paikka. Säärystimiä ei voi koskaan olla liikaa, joten jos saisin useammatkin säärystimet joululahjaksi, en pistäisi ollenkaan pahitteeksi. Nämä eivät ole myöskään kovin kalliit, joten ne ovat oikein kiva lahja vaikkapa tanssikaverille. Jos on nopea ja hyvä neuloja, niin pitkät, omatekoiset villasäärystimet olisivat varmasti erittäin toivottu lahja. Niillä on nimittäin kaupasta ostettaessa jo aika kova hinta.

+10. Lahjaideana minulla on Maija Plitseskajan elämänkerta: Minä, Maija Plitseskaja. Kuva jäi uupumaan kollaasista, mutta kirja on sen verran hyvä, että oli tässä yhteydessä pakko mainita. Plitseskaja on yksi 1900-luvun legendaarisimmista ballerinoista ja hänen elämänsä baletin maailmassa on todella mielenkiintoinen. Kirja antaa myös erittäin hyvän ajankuvauksen Neuvostoliitosta. Plitseskaja ei yritä sokeroida elämäänsä, vaan kirja onkin ajoittain erittäin raadollinen, joten ihan pienille lapsille en tätä suosittelisi. Teille kaikille muille: jos ette ole vielä lukeneet, niin kannattaa ehdottomasti lukea.

Sitten vain lahjalistaa kirjoittelemaan! Kuva: weheartit.com






maanantai 3. joulukuuta 2012

Treenimusiikkia

Heippa ja hauskaa joulukuuta! Talvi on vihdoinkin tullut ja ensimmäisen kerran on alkanut oikeasti tuntumaan siltä, että joulukin voisi olla tulossa. Minusta on näin kylminä talvi-iltoina ihana istuskella kotona höyryävän kuuman glögin kanssa ja kuunnella kaunista musiikkia. Olen pitkään etsinyt treenausmusiikkia ja vihdoin satuin törmäämään YouTubessa balettimusiikkiin, joka kuulosti heti alusta alkaen tosi tutulta. Selvisipä melko pian, että toinen opeistani on käyttänyt useammassakin jaksossa näitä samoja kappaleita sarjojen taustalla. Näiden tahtiin on ollutkin erittäin kiva treenata, etenkin kun sarjat täsmäävät täysin musiikkiin.

Tässäpä siis niille, jotka eivät ole aiemmin kuulleetkaan; Aly Tejas ja Ballet Music For Advanced Class I. Mukavia treenihetkiä kaikille! :)

PS.  Onko teillä muuten hyviä musiikkivinkkejä tankosarjojen piristykseksi?
* Picture from weheartit.com

perjantai 30. marraskuuta 2012

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Niin se syksy on vain hurahtanut aivan järjettömän nopeasti! Minulla on ensi viikolla vikat tunnit, sillä tenttiviikkojen ollessa jo kulman takana minun ei kannata maksaa joululoman aikaisesta jaksosta. Ehtisin käydä tasan kahdella tunnilla, joten nuo tunnit tulisivat todella kalliiksi. Lisäksi olen lähdössä viimeistään tammikuun puolessa välissä vaihtoon, joten en pystyisi tunteja myöhemmin hyvittämäänkään. Tunnelmat ovat kieltämättä haikeat, etenkin, kun viime tanssitunnilla alkoi jo näkyä kärjilläkin selkeää rohkaistumista ja sitä kautta hieman edistystäkin. On hirveä sääli, että keskeytys tunneille tulee juuri silloin, kun on paras vauhti päällä, mutta niin kai se aina menee. Lisäksi olisin päässyt ekaa kertaa elämässäni esiintymään joulunäytökseen ja ilmeisesti vielä kärjillä, mutta minkäs teet.

En ole ajatellut kuitenkaan lopettaa tanssimista vaihdon ajaksi, vaan olen jo alkanut etsimään kohdemaastani tanssikouluja. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, että harvalla tanssikoululla on tunteja aikuisille ja niistäkin suurin osa ilmoitti sivuillaan, etteivät ota kesken lukukauden uusia oppilaita. Olen siis perillä vaihtokohteessa juuri pari viikkoa uuden lukukauden alkamisen jälkeen. Lisäksi monet koulut eivät ilmeisesti ota oppilaikseen henkilöitä, jotka eivät puhu paikallista kieltä sanaakaan. Pidän kuitenkin sormet ja varpaat ristissä, että saisin paikan tanssikoulusta, jossa opetetaan englanniksi ja joka muutenkin vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta.

Ennen vaihtoon lähtöä olen ajatellut käydä eräässä tanssikoulussa, jossa olen silloin tällöin kesäisin ottanut tanssitunteja. Paikka on erikoistunut enimmäkseen tankotanssiin, mutta siellä pidetään myös alkeisbalettitunteja. Sarjat eivät ole kovin vaikeita, mutta opettaja on todella vaativa ja tunneilla voi pienen tilan takia olla maksimissaan kymmenen henkilöä, joten tunneilla on aina saanut joka ikisessä sarjassa käsin korjauksia. Loppuviikosta ei olekaan sitten tarvinnut kävellä.. Voin lämpimästi suositella, tosin pienen tilan takia tunneilla ei voida tehdä isoja hyppyjä eikä liikkuvia piruettisarjoja, mutta tekniikkatreenaukseen silloin tällöin nämä tunnit ovat olleet erittäin hyvä vaihtoehto.

Ensiviikolla onkin sitten tiukka treenaustahti, tiedossa on vain kolmipäiväinen viikko ja korvattavia tuntejakin on vielä neljä jäljellä, jonka lisäksi pitäisi vakiotunneillakin käydä. Voi olla, että pitää pyytää ystäviä ostamaan minulle pikkujoululahjaksi kottikärryt, kun viikonloppu koittaa.

Ihanaa joulunalusaikaa ja vauhdikkaita treenaushetkiä kaikille!

* All photos from weheartit.com

maanantai 12. marraskuuta 2012

Tilannekatsaus

Syksy on pitänyt minut todella kiireisenä ja balettitunneilla on edetty melkoisella vauhdilla. Oma eteneminen ei olekaan sitten ollut yhtä nopeaa, tai siltä ainakin välillä tuntuu. Piruettien kanssa on edelleen aika himskatisti hommia, mutta viime tunnilla tuli onneksi jonkinlainen hetkellinen erävoitto, kun sain pitkästä aikaa edes ykköset pyörimään ympäri. Kyllä, ykköset. Mitä pirtsoihin tulee, ne ovat olleet todella pahasti kadoksissa. Olen menettänyt jo kokonaan niiden kanssa toivoni ja toissa tunnilla tehdessämme diagonaalissa pirtsoja huomasinkin, kuinka itsetuntoni romahti jo ihan totaalisesti pelkästään siinä vaiheessa, kun baletin opettajani sanoi, että nyt mennään nurkkaan. Voi ei, kuinkahan pahasti tänään mokaan! -Huomasin ajattelevani jo ennen kuin ope oli edes ilmoittanut meidän tekevän piruetteja. Puolustukseksi täytyy sanoa, että tällainen ajattelu on varmasti melko yleistä siinä vaiheessa, kun puhutaan huonon piruettipäivän sijaan huonosta piruettikuukaudesta. 

Uusi sääntö: Ei nutturaa -ei piruetteja.
Mutta viime tunnilla tosiaan piruetteja tehdessä toinen opettajistani käski ottamaan tossun kokonaan jalasta pois. Hieman kummastellen tein töitä käskettäessä ja puristin haisevaa tossua kourassani. Ope käski nyt tekemään piruetin, siten, että samalla pyrkisin vaihtamaan tossun kädestä toiseen sillä hetkellä, kun olen yleisöstä pois päin kääntyneenä. Kummastellen tein mitä käskettiin ja jestas, pyörähdin melko smoothisti ympäri! En kuulma kannattele käsiä kunnolla ja aika usein kädet jäävät jälkeen. Jonkin esineen siirtäminen kädestä toiseen auttaa kyseiseen ongelmaan, sillä silloin käsiä täytyy oikeasti kannatella ja tuoda lähemmäksi toisiaan. Suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan, jos jollakin teistä on sama ongelma. 

Olen viime aikoina huomannut, että isot hypyt eivät lopulta olekaan se minun heikoin osa-alueeni. Itseasiassa minullahan on ihan kohtuullisen korkea pomppu, ainoastaan heikko venyvyyteni tekee hypyistä mitäänsanomattoman näköisiä. Pienet, nopeat hypyt ovat edelleenkin tuskaa ja etenkin "ihana" glissade-assemblé -hyppysarja tehtynä vuoronperään oikealle ja vasemmalle niin nopeassa tempossa, että opettajakin tokaisi, että glissade on feikattava, jos meinasi pysyä menossa mukana. Assemblé on muutenkin ehdoton inhokkihyppyni, jalkani eivät vain suostu tekemään sitä vasemmalle, joten voitte vain uskoa, että olin melkoisen huvittavan näköinen hyppiessäni kuin kuorma-auton lavalta tippunut perunasäkki puolelta toiselle. 

Onneksi sentään tankosarjat ovat menneet viime aikoina oikein hyvin ja etenkin fonduet ja developpéet ovat onnistuneet. Sen sijaan oma bravuurini, taivutukset, eivät ole olleet parhaimmillaan, joten niihin on keskityttävä jatkossa enemmän. Tästä näköjään tuli tällainen tilannekatsaus tämän hetken tilanteeseeni tanssi saralla. Olisikin kiva tietää, miltä teidän oma tilanne näyttää tällä hetkellä? Onko syksyn aikana tullut edistymistä? Entä takapakkeja?
Vauhdikasta tanssiviikkoa kaikille!
* All photos from weheartit.com

torstai 1. marraskuuta 2012

Balettia Venäjällä

Tähän illan ratoksi pistän oheen erittäin mielenkiintoisen videon, jonka suosittelen lämpimästi katsomaan, jos ei ole vielä kyseistä dokumenttia nähnyt. Ilmeisesti pätkä on ilmestynyt vuonna 2006, mutta itse en ollut siihen ennen tämän päivän YouTuben tuijotteluani törmännyt.

Dokumentti kertoo viidestä venäläisestä balettitanssijasta, jotka ovat varmastikin kaikille erittäin tuttuja. Kyseessähän ovat: Uliana Lopatkina, Evguenya Obraztsova, Alina Somova, Diana Vishneva ja Svetlana Zakharova. Dokumentti seuraa nuorta ja lupaavaa tanssijaa Alina Somovaa balettikoulun päättönäytöksestä Kirovin Corps de Balletiin ja aina ensimmäiseen sooloonsa, joka ei olekaan sen haastavampi kuin Joutsenlammen Odette/Odilen -kaksoisrooli.

Tässäpä tämä Ballerina -dokumentti nyt on täysimittaisena, englanninkielisillä tekstityksillä ja vieläpä HD:nä, olkaapa hyvä. Rattoisaa iltaa kaikille! :)

PS. Osaako joku kertoa, miksi ihmeessä nuo balettikouluun sisään pyrkivät tytöt joutuvat esiintymään tuomaristolle yläosattomissa? Mitä sellaista tuomaristo voi nähdä lapsien ruumiinrakenteessa tai linjoissa, mitä he eivät voisi nähdä valkoinen  leotardi ylös vedettynä? 

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tanssia ja taukoja

Onpahan pitänyt kiirettä! Tentteihin luku ja matkustelu ovat vieneet aikaani todella paljon. Viikkoon en ole käynyt edes tanssimassa, kun olen tosiaan ollut Pariisissa viettämässä "kesälomaani". Kyllä, tenttiviikolla. : P
Oi tätä ahkeran opiskelijan elämää.. Olisin halunnut käydä katsomassa jonkin baletin reissullani, mutta ikäväkseni Pariisin oopperan baletti sattui juuri jäämään parin viikon esitystauolle edellisenä päivänä saapumisestani. Noh, ensi kerralla sitten!

Vähän pelottaa kyllä ensi viikon tanssitreenit. On tullut syötyä niin paljon croissantteja, että voi tehdä tiukkaa mahtua enää edes balettipukuuni, tai siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. :) Muutenkin vaativampi tanssituntini etenee niin hurjaa vauhtia, että tällainen keskivertoa heikompi on aivan hukassa, kun on jäänyt kerta välistä. Viikko sitten alettiin jo tekemään kärjillä keskilattialla bourréeta, vaikka minulle on vielä kärjille pääseminenkin tosi haastavaa. Mitähän ne ovat tällä viikolla keksineet tehdä?

Olen myös huomannut, että tauon jälkeen on henkisesti paljon vaikeampi päästä takaisin säännölliseen rytmiin tanssin suhteen. Kun on antanut viikon ajan itselleen luvan löysäillä, syödä mitä huvittaa ja olla treenaamatta, niin  jotenkin se kynnys mennä takaisin tunnille on korkea, kun tietää jo etukäteen, että tulee olemaan seuraavat tunnit sarjoista pihalla ja varmasti muista jäljessä.

Välillä on hyvä muistuttaa itselleen, miksi ylipäänsä tanssii.
Viime aikoina olen muutenkin huomannut ottaneeni jonkin verran takapakkia perustekniikassa. Olen pyrkinyt saamaan lisää näyttävyyttä liikkeisiin ja joutunut toteamaan, että metsään on mennyt. Taivutuksissa unohdan tukea niskaa ja annan sen valahtaa rennoksi sekä kippaan selkää jostain kumman syystä lantiosta. Jalannostoissa unohdan ojentaa nilkkaa ja nopeissa tenduissa lantio lähtee vatkaamaan. Ja pirueteista en edes enää tiedä, mistä lähteä korjaamaan, kun mikään ei tunnu olevan kunnossa. Polvi ei pysy auki, kädet eivät ole tarpeeksi nopeat, spottaus nolla ja plié hidas ja pieni. Pitänee varmaan käyttää hyödyksi opettajani vinkki ja alkaa pestä ahkerasti hampaita retiréssä, siten että sisäreisi tukee lavuaarin reunaan, jolloin polven on pakko osoittaa ulos. Valkoisemmat hampaat ja paremmat piruetit -mikäs sen parempaa! ;)


* Photos from weheartit.com



lauantai 6. lokakuuta 2012

Yksi kynttilä kakun päällä!

Jos saisit yhden toiveen, mikä se olisi?
Niin se vain on, että kokonainen vuosi on jo ehtinyt vierähtää tämän blogin aloittamisesta! Jotenkin hassua, että siitä on jo vuosi aikaa, sillä edelleenkin tuntuu siltä, että ihan vastahan minä tämän blogin aloitin. Vuoteen on kuitenkin mahtunut paljon hienoja kokemuksia baletin parissa ja etenkin huomattavan paljon kehitystä tanssijana. En tiedä, onko kukaan lukenut ensimmäistä postaustani, mutta siinä tämä noviisi haaveili salaisesti kärkitossuilla tanssimisesta. Nyt sitä on sitten jo kuukauden päivät ehditty kyseisillä popoilla treenailla.

Paljon on vielä opittavaa ja matka onkin baletin ja blogini saralla oikeastaan ihan vasta alussa. Kiitos teille kaikille lukijoille ja satunnaisille pistäytyjille, jotka olette seuranneet blogini mukana omaa tanssitaivaltani! Te ja muut balettibloggarit teette tästä touhusta ihan älyttömän kivaa. :)
Yksin olisi tylsä tanssia.. tai blogata. 

Näin ekan syntymäpäivän kunniaksi olisi kiva kuulla teidän lukijoiden tanssivuodesta:
Kerro 5 asiaa, joissa olet vuoden aikana kehittynyt ja 5 asiaa, joissa haluaisit tulevan vuoden aikana kehittyä vielä lisää. 

Nyt tämä tyttö lähtee kakun syöntiin, jotta jaksaa taas ensi viikolla tanssia!
Säästin toisen palan kaikille ihanille lukijoilleni! :)
*All photos from weheartit.com.

torstai 27. syyskuuta 2012

Ihana päivä!

All photos from weheartit.com
Vettä on tullut koko päivän, mutta ei se mitään, minulla on ollut tosi kiva päivä. Tänään ei ollut poikkeuksellisesti koulua ollenkaan, joten päiväni starttasi sen sijaan balettitunnilla. Tunti oli tosi mukava, paljon nopeita tankosarjoja ja venytyksiä. Keskilattialla oli ihan kiva adagio, mutta hyppysarja oli päivän piristys. Se oli mukava, ilmava ja ennen kaikkea pysyin tosi hyvin mukana! Tunnista jäi tosi kiva fiilis ja lihakset olivat sen verran kipeät, että tiesi tehneensä kunnolla töitä. Sain myös pitkästä aikaa kehujakin, mikä tietysti oli mukavaa vaihtelua. ;)

Tunnin jälkeen menin kotiin ja järjestin itselleni pitkästä aikaa oikein kunnon kuuman suihkun, mikä muuten tuntui aivan järjettömän hyvältä, kun ulkona on koleaa ja sateista ja lihaksia kivistää. Lopuksi vielä hellin baletista (ja etenkin kärkitossuista) kipeytyneitä pohkeita salaisella aseellani: Lushin Fair Trade Foot Lotionilla. Ajattelin jakaa tämän hyväksi todetun vinkkini teidän kanssanne, tuote nimittäin auttaa juurikin lihaskipuihin ihan älyttömän hyvin, varsinaisiin koppurakantapäihin se tuskin tehoaa. Ostin omani Tallinnan Lushista, jossa myyjät kertoivat, että Tallinnan baletti käy heillä aika-ajoin tyhjentämässä koko varaston; sikäläiset ballerinat kun tykkäävät käyttää sitä kipeisiin kinttuihinsa. Aika hyvä myyntipuhe tällaiselle wannabe-ballerinalle, vai mitä?


Myöhemmin sitten venyttelin oikein kunnolla ja nyt sitten lueskelen balettiblogeja ja katselen balettivideoita youtubesta kuumaa kaakaota hörppien. Aivan ihana päivä! :)
Mites teidän viikkonne on sujunut? Onko teillä mitään "salaista" kikkaa välttää treenipäivää seuraava ei niin kiva kolotus? Kuulisin mielelläni!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kiikkuen kaakkuen kärjille!

Nyt on sitten ensimmäinen kärkitossutreeni takana ja voin sanoa, ettei ole helppoa! Me teimme tunnilla vain  viitisentoista minuuttia kärjillä, mutta sekin oli minulle aivan riittämiin. Eka tunti ei poikennut odotuksistani oikeastaan millään lailla, tehtiin kuudennesta ja ekasta relevéitä plién kautta ja ilman, sitten tehtiin yhden jalan relevét (tuskaa)  ja lopuksi hieman bourréeta. En meinannut päästä sitten millään kunnolla kärjelle, vaan keikuin melkein kokoajan vain osittain kärjellä. Ope neuvoi venyttämään nilkkaa tossut jalassa ja samalla hieman pehmittämään tossuja, joita en ollut ennen tunnille tuloa millään lailla ajanut sisään. Nyt olenkin sitten venyttänyt nilkkaa tossut jalassa ja hipsinyt tossut jalassa puolivarpaillani ympäri kämppää. Tossut alkavat pikkuhiljaa tuntumaan hieman paremmilta, joten toivotaan, että seuraavalla tunnilla pääsisin jo paremmin kärjille!

Kuva täältä.
Tossuni ovat tosiaan kuvassa olevat Grishkon Elitet, jotka ovat kaiketi ihan ok. En oikein osaa sanoa vielä muuta kuin että pienemmän jalan kohdalla varpaat valuivat kärkeen paksuimmasta mahdollisesta silikonipehmusteesta huolimatta ja se sattui. Kotona kokeilin sitten laittaa oikein reilun kerroksen lampaanvillaa tossun kärkeen ja homma pelitti jo paljon paremmin. Kokeilin myös teippailla varpaita, mutta sitten vamppi alkoikin puristamaan, joten luulen, että toimivin kombo on nuo silikonipehmusteet + lampaanvilla. Eliteissä ei ole myöskään kuminauhakujaa, joten tossun kaulaa ei pysty kiristämään, mikä on harmi. Minun tossuni nimittäin kaipaisivat jonkin verran kiristämistä. Myyjä ehdottikin juuri tämän puutteen vuoksi, että ompelisin kumpparit mieluummin jalkapöydän yli juuri siihen kohtaan tossua, mistä tossun kaula alkaa kapenemaan varpaita kohden. Nauhojen ompelun jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että kantapää meinasi tippua vieläkin tossusta, joten ompelin kuminauhat sittenkin perinteiseen tyyliin ihan takasauman tuntumaan, ja olen oikein tyytyväinen ratkaisuun.

Tossut olivat muuten ihan mukavat, isompaan jalkaani tossu istui nätisti ja oli oikein miellyttävä muutenkin. Luulen kuitenkin, että en ehkä kuulu siihen onnelliseen vähemmistöön, joka löysi unelmien kärkitossunsa ekalla yrittämällä, vaan saatan lähteä metsästämään toisenlaisia tossuja näiden kuluttua loppuun. ( Tai jos tykästyn näihin, niin ostan sitten kaksi paria erikokoisia tossuja, sillä alan jo nyt kallistua siihen suuntaan, että tämä koko on aivan liian suuri pienempään jalkaani.) Mites te muut, oletteko jo löytäneet unelmienne kärkitossut vai vieläkö etsitte sitä oikeaa?


Muuten tämän viikon tunnit ovat menneet mukavasti, vaikkakin sairastelu näkyi nopeana väsymisenä ja sitä kautta keskittymiskyvyn selkeänä heikentymisenä lopputuntia kohden. Noh, ensi viikolla on taas uudet tunnit ja toivottavasti kunto olisi sen verran kohentunut, että jaksaisi pysyä skarppina tunnin loppuun asti!

All black and white photos from weheartit.com
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)
PS. Muokkasin blogin ulkoasua. Blogi näyttää nyt ehkä "uskottavammalle", mutta on kyllä kertakaikkisen harmaa, joten voi olla, että ilme tulee muuttumaan hyvinkin pian.. Mitä te tykkäätte uudistuneesta ilmeestä?

lauantai 15. syyskuuta 2012

Syysflunssaa kanelilla maustettuna

Niin siinä sitten vain kävi, että ehdin ihan kivasti tanssia koko viikon edellisen postauksen jälkeen, mutta sittenpä se kuuluisa syysflunssa pääsi yllättämään. Eikä mitenkään kovinkaan kevyesti, vaan olen ollut koko viikon vuoteen omana. Kuumaa juotavaa, antibiootteja, antihistamiinia ja särkylääkettä on kulunutkin tällä viikolla enemmän kuin koko vuotena yhteensä ja nyt, kun pikkuhiljaa alkaa helpottamaan, on olo sen verran nuutunut ja heikko, että ajatus tulevalla viikolla olevista balettitunneista puskee jo hikeä otsalle.

Eniten minua ärsyttää, että viime viikolla piti olla minun ihka ensimmäinen kärkitossutuntini. Olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja ommellut nauhoja ja kumppareita suurella hartaudella omiin kaunokaisiini ja juuri suuren päivän aattona iskee sitten kauhea flunssa! Suoraan sanottuna ärsytti niin paljon, että kun katsoin kelloa juuri tunnin alkuhetkellä, niin olisi tehnyt mieli itkeä harmista. Minunkin pitäisi olla tunnilla sitomassa tossujen nauhoja kiinni ja jännittyneenä odottamassa ekoja sarjoja muiden ryhmäläisten kanssa. Sen sijaan makasin sängyssä palellen ja haaveillen korkeammasta tyynystä, että happi kulkisi edes jotenkin keuhkoihin. Pöh.
All photos from weheartit.com

Onneksi tilanne on jo parempi, joten ensi viikolla pääsenkin sitten (toivottavasti) aloittamaan kärkitossutreenit. Oli muuten melko hankalaa löytää sopivia tossuja,kun toinen jalka on kokonaisen numeron isompi kuin toinen ja  muutenkin jalat malliltaan ihan erilaiset (neliskanttinen ja egyptiläinen). Sovittaja oli lopputulokseen kuitenkin hyvin tyytyväinen ja oman mielipiteeni voin kertoa sitten ensimmäisen tunnin jälkeen.  Ajattelin, että voisin sitten kertoa muutenkin enemmän tossuistani ja ekasta kärkitossutreenistä, jos teitä kiinnostaisi?

Loppuun vielä näin flunssaviikon tietoisku. Muistelin lukeneeni kanelin olevan hyväksi flunssapotilaille ja niinpä sitten fiksuna tyttönä kaadoin kanelia oikein reippaasti kaikkiin mahdollisiin kuumiin juomiin ja jogurtteihin. Tiedeihmisenä sitten kiinnostuin ottamaan selvää, että mikähän se mahtaa kanelista tehdä niin terveellisen. Voitte kuvitella kauhistustani, kun sain selville, että Suomessa marketeissa myytävä kaneli ei olekaan oikeata ceyloninkanelia (joka on harvinaista, hyvin kallista ja saatavilla vain luontaistuotekaupoista) vaan kassiakanelia, joka sisältää runsaasti maksalle hyvin myrkyllistä kumariinia! Eviran mukaan kanelia saisi syödä 50-kiloinen henkilö vain teelusikallisen päivässä, eikä pienille lapsille sitä saisi antaa ollenkaan. Nopeasti laskeskeltuna taisin sitten viikon aikana kuluttaa jouluun asti omat kanelikiintiöni..

Raikasta syksyä ja pysykäähän terveinä!




PS. Ensi kerralla taidankin kokeilla hunajaa flunssaan. ;)




tiistai 4. syyskuuta 2012

Balettia ja panikointia


Syksy on vihdoinkin pyörähtänyt kunnolla käyntiin ja tanssia on mahdutettu lukkariin ihan kivasti. Enemmänkin olisi ollut kiva ottaa, mutta olen onnellinen näistäkin kahdesta tunnista. Lisäksi sain karvaasti kokea, että parempi totutella liikunnan lisäämisen pikkuhiljaa kuin rytinällä, sillä vasen polveni alkoi natisemaan ja siihen pistää jonkun verran. Huomasin venyttelyn auttavan, joten toivotaan, että kyseessä on vain kireät pohje- ja takareisilihakset.

Uusista tunneista olen tykännyt kovasti, vaikka toisen tunnin taso hieman epäillyttääkin. Ryhmän taso on nimestään huolimatta melkoisen kova, joten oma osaaminen tuntuu melko surkealta muiden rinnalla. Opettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että tunti on minulle sopiva, kunhan vain yrittäisin olla panikoimatta. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen aivan järjetön koejännittäjä, joten siksi en pidä mistään diagonaalissa tehtävästä sarjasta. Minulle siitä tulee koefiilis ja menen aivan lukkoon. Etenkin näin kovatasoisessa ryhmässä jännittäminen korostuu. Onneksi ryhmäläiset ovat kivoja ja kannustavia ja opettaja huumorintajuinen, joten eiköhän tämä tästä, kun vähän tutustun opettajan opetustyyliin ja ryhmäläisiin paremmin. Tanko on itselleni oikein sopiva ja pidän muutenkin tunnin sarjoista ja opettajasta. Isot hypyt vain ovat painajaiseni, kun pomppua ei ole, eikä jalat aukea lähellekään spagaatia ja tilanne jännittää. :/ Ajattelin kuitenkin katsoa ainakin tämän jakson vielä, että miltä tuntuu, ja jos jännittäminen ei hellitä, niin sitten on vain vaihdettava eri tasolle. Toivotaan kuitenkin, että tilanne hermojen kanssa helpottaa! :)

Toinen ryhmä on sitten "oma" ryhmäni eli jatkoa viime vuodelta. Tämän ryhmän sijoittaminen vaati tänä vuonna pientä järjestelyä, mutta onneksi onnistuin, sillä tunnilla on kivaa ja oman ryhmän kanssa on hauskaa edetä, kun mokille voi nauraa yhdessä. Olen muuten huomannut, että mitä enemmän oikeasti aikuisia tunnilla on, sitä parempi ilmapiiri tunnilla on. Ehkäpä se johtunee siitä, että baletti ja aikuinen ihminen on monen mielestä kulmakarvojen kohotuksen ansaitseva yhdistelmä. Kun muun maailman silmissä on jo valmiiksi kajahtanut, niin ei siellä tunnillakaan tarvitse enää itseänsä niin vakavasti ottaa. Haluan heti perään korostaa, että tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö aikuiset tanssisi tosissaan tai haluaisi kehittää tosissaan, vaan lähinnä sitä, että ilmapiiri on sallivampi ja kukaan ei tanssi veren maku suussa -fiiliksellä.

Kuvat: Weheartit.com
Näin syksyn tultua haluan toivottaa kehittävää ja antoisaa tanssikautta 2012-2013! Toivottavasti kaikki ovat löytäneet mukavan ryhmän, jossa tanssiminen on Kivaa isolla K:lla!




keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Mihin katosivat kesäpäivät?

Kuva: weheartit.com

Huh huh, onpahan vierähtänyt tovi jos toinenkin viime postauksesta. Balettitunneilla olen käynyt kerran viikossa, mutta kesätyöt ja ylipäänsä täyteen ahdettu kesä on veroittanut bloggausta. Lupaan kuitenkin, että syksyn saavuttua ja töiden loputtua palaan takaisin säännölliseen viikottaiseen bloggaukseen. :)

Kesätunnit alkaa olla lopuillaan, koululaisilla alkaa pulpetin ääreen paluu jo häämöttää 2,5 viikon kuluttua, joten kesätuntejakaan minulla ei ole tämän illan jälkeen kuin kaksi. Ensi syksyn tunnit sain varattua suuren tuskailun jälkeen, sillä oman ihanan balettiryhmäni sovittaminen lukujärjestykseeni ei ollut ihan helppoa. Onneksi ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että onnistuin suorituksessa joten kuten ja töiden loputtua (Kuukausi syystuntien alkamisesta) voin palata takaisin omaan ryhmääni. Sen ajan on vain korvattava tunteja muissa ryhmissä. Varasin muuten syksyksi kaksi viikkotuntia, joten olen ihan älyttömän innoissani, kun vihdoinkin voin käydä useammalla tunnilla! Tunneista kerron lisää sitten syksymmällä, sillä minulla on (toivottavasti) jotain muutakin jännää kerrottavaa niihin liittyen.

Kesätunneista vielä sen verran, että olen todella onnellinen siitä, että tunneilla oli vaihtuvat opettajat. Baletissa on tosi tärkeää löytää nimenomaan itselleen sopiva opettaja, ja oli hyvin lähellä, etten varannut tunteja opettajalle, joka ei sitten lopulta ollutkaan yhtään minun tyylinen. Meillä tunnit menevät tosi nopeasti täyteen, joten vaihtaminen ei olisi välttämättä enää siinä vaiheessa ollutkaan kovin yksinkertaista. Onneksi hän sattui pitämään pari kesätuntia, joten siinä ehti hyvin saada käsityksen siitä, toimiiko kemiat vai ei. Varmasti muuten erittäin mukava ja hyvä ope, mutta ei vain nappivalinta minulle. :)

Vaikka kesäloma alkaakin olla lopuillaan, niin näyttäisi siltä, että varsinaiset kesäkelit on vasta alkamassa. Toivottavasti tiedossa on oikea intiaanisyksy ja lämpimistä keleistä päästään nauttimaan pitkälle syyskuuhun! Ihanaa ja aurinkoista loppulomaa kaikille sekä kepeitä askeleita tanssitunneille!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Balettia ja auringonpaistetta

Kesätunnit korkattiin sitten viime viikolla. Aluksi olin tosi pettynyt, kun oma openi ei opeta kesällä kuin kolme viikkoa, ja jännitin kovasti uusia opettajia. Täytyy kyllä myöntää, että vaihtelu virkistää ja tekee enemmän kuin hyvää olla eri tyylisillä tunneilla. Olen alkanutkin miettimään, että voisin mennä ensi syksynä toiselle tunnille eri opettajalle, jotta muutkin tyylit tulisivat tutummaksi.

Kahteen viikkoon baletista muistuttivat lähinnä ballerinat. 
Kahden viikon tanssitauko näkyi ja tuntui kyllä kropassa. Ehdin jo ihmetellä, että miten olenkaan  ennen muistanut uusia sarjoja edes joten kuten, kun tuntui, ettei mikään jäänyt päähän. Lisäksi kunto meinasi loppua jo tankosarjoissa ja vesipullon unohtuminen täyteen ahdetussa salissa ei helpottanut yhtään tilannetta. Tähän asti olen pärjännyt 60 minuutin tunnilla ilman vesipulloa, mutta kesäkuumilla ja näin täysillä tunneilla ei kyllä tule kysymykseenkään. Juoksin tunnille suoraan töistä, enkä tajunnut ottaa mitään välipalaa mukaan, joten nälkäkin yllätti. Jatkossa mun pitää kyllä ottaa joku banaani mukaan ja syödä se matkalla tunnille.

Itse tunnista tykkäsin kovasti. Pidin myös siitä, miten tällä opettajalla oli aikaa ehtiä korjaamaan ihan käsin jokaista oppilasta, vaikka luokkaan oli ahdettu varmaan kymmenen tankoa ja jokainen niistä oli ihan täynnä tanssijoita. Aikamoinen tehopakkaus! Tämä opettaja käytti myös ohjeissaan paljon mielikuvia, jotka toimivat omalla kohdallani todella hyvin, joten sain tunnista paljon irti. Tankosarjat olivat mielestäni haastavia, täysin erilaisia kuin omalla opellani,  joten niissä mukana pysyminen vaati paljon keskittymistä. Toisaalta nämä sarjat olivat huomattavasti hitaampia kuin vakkariopellani, joten liikkeisiin pystyi keskittymään paremmin. Huomasinkin seuraavana päivänä että sellaisiin lihaksiin, joita en ennen edes tiennyt omistavani, sattui kiitettävästi.

Keskilattiasarjat olivat huomattavasti helpompia kuin vakkariopellani ja isompia hyppyjä ei tehty ollenkaan. Tosin luulen, että yhtenä syynä isojen hyppyjen puuttumiseen oli juurikin todella suuri ryhmäkoko. Ihan hyvä vain, keskityn mielelläni kesän ajan perustekniikan hiomiseen. Eiköhän kunnon ja tekniikan parantuessa ole isotkin hypyt asteen helpompia. Muutenkin teen mieluummin noin isossa ryhmässä sellaisia sarjoja, joista kaikki saa jotain irti. Diagonaalissa suurin osa ajasta menisi vain seisoskeluun ja oman vuoron odottamiseen ja todennäköisesti jokainen ehtisi kokeilla hyppyjä vain kerran.

Kaiken kaikkiaan tämä ope oli ainakin ekan kerran perusteella tosi positiivinen kokemus. Kesän aikana tulee tutuksi vielä kaksi uutta opettajaa ja sitten on tietysti kolmen viikon jakso viimevuotista opettajaani. Odotan kaikkien tunteja suurella mielenkiinnolla!

Mites teidän kesätuntinne ovat alkaneet? Jos teillä on balettitauko, niin onko teillä suunnitelmissa jotain balettia korvaavaa aktiviteettia?
Kaikki kuvat: Weheartit.com

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kansallisbaletin kesäkiertue

Kuva: Kansallisbaletti
Kävin perjantai-iltana katsomassa Kansallisbaletin yhdessä Sampopankin kanssa järkkäämän ilmaisen näytöksen. En voi kyllä sanoa muuta kuin että oli aivan huippua! Sää suosi: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ihmisiä oli paikalla aivan älyttömästi. Saavuin paikalle aivan viime tipassa ja minulla kävi aivan älyttömän hyvä tuuri, sillä pääsin istumaan aivan etummaiseksi suoraan lavan eteen, joten näkymä lavalle oli esteetön. Ohjelma oli valittu huolella, jokaiselle löytyi varmasti jotakin, ja olen varma,että nekin, jotka tylsistyvät koko illan baletissa jaksoivat seurata ohjelman loppuun saakka. Sen verran vauhdikasta ja monipuolista katseltavaa se oli. Jos kiertue osuu omalle paikkakunnallenne, niin menkää ihmeessä katsomaan, jos vain pääsette! Vaikka kokoonpano tulee olemaan hieman pienempi kuin perjantaina nähty, niin uskon, että se on siitä huolimatta todella mukavaa katseltavaa.

Pidin todella paljon koko ohjelmasta, mutta erityisesti pidin Jorma Elon Double Evil -teoksesta esitetystä pätkästä, sekä Etudesin finaalista. The Sofa oli yhtä hauska kuin aina ennenkin ja Eun Jin Han tulkitseman mustan joutsenen 32 fouettea olivat häikäisevää tykitystä (osa oli muuten tuplia). Lisäksi oli ilahduttavaa nähdä yksi omista suosikkivarkoista, nimittäin pienet joutsenet nähtiin myös illan aikana. Pienet joutsenet oli toki hienosti esitetty, mutta kun itse olen katsellut Bolshoin ja Mariinski -teattereiden esittämiä versioita, niin rima oli aika korkealla, eikä ehkä siksi yltänyt illan suosikkeihini. Myös balettioppilaitoksen Kesäillan valssi oli hellyyttävää katseltavaa ja hymy olikin jokaisella pienellä ballerinalla korvissa, kun saivat toriyleisöltä varmastikin illan kovimmat suosionosoitukset.
Bajadeeri Kuva: Kansallisbaletti/Sakari Viika

Älyttömän hienoa, että balettia tuodaan koko kansan nähtäväksi: näin jokaisella on mahdollisuus päästä kokemaan tanssin taika. Myönnän, että baletilla on ehkä hieman elitistinen leima, joka toivottavasti hälvenee tällaisten tapahtumien myötä. Tanssi on tarkoitettu jokaiselle ikään, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Kiitokset kansallisbaletille ja Sampopankille tästä hienosta tapahtumasta, ja toivotaan, että näitä tulee jatkossa lisää!

Porukkaa Senaatitorilla. Kuva: Vartti/Lukijan kuva

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Katse kohti tulevaa kesää


Kevät tietää aina tenttejä ja vähäisiä yöunia. Onneksi aurinko paistaa ihanasti jo ennen kuutta, joten aamutunneillekin jaksaa nousta, vaikka nukkuminen olisikin jäänyt vähäiseksi. Energiaa on ihan eri tavalla kuin talvella. Tanssilukuvuoden viimeisten tuntien lähtölaskenta on jo alkanut ja olenkin jo aloittanut tavoitteiden laatimisen kesälle. Mitä haluan hallita ennen ensi syksyä? Millainen oheistreeni tukee tavoitteitani parhaiten? Aionko aloittaa kärkitossuilla ensi vuonna?

Kuva: Allegro Dance Boutique
Viimeinen kysymys tuntuu kummittelevan mielessäni eniten. Opettajamme on jo sanonut, että kaikki halukkaat voivat ryhmässämme aloittaa ensi syksynä kärkitossutyöskentelyn, ja vaikkei menisi varsinaiselle alkeis kärkitossutunnille, niin voidaan harkita, että aloitetaan ryhmämme kanssa kärkkäreillä, jos kaikki on naispuolisia. Tavallaan olen älyttömän innoissani, olenhan aina toivonut tanssivani joku päivä kärjillä, tosin en uskonut sen päivän tulevan näin nopeasti. Toisaalta taas pelkään, etten ole tarpeeksi hyvä. Blogeja lukiessani tuntuu siltä, että täytyy olla aivan uskomaton tekniikka ja kokemusta ja karsimaa, jotta on valmis kärjille. Kyseessähän ei ole omassa tapauksessani kuin 15 minuuttia tunnin alussa kärjillä, mutta silti. Onhan minulla omat osaamisalueeni, mutta on minulla vielä luonnollisestikin paljon tekemistä ihan perustekniikan kanssa kaikilla alueilla. Noh, onneksi syksyyn on vielä aikaa, joten voin vielä rauhassa miettiä.

Ennen ensi syksyä haluan kuitenkin onnistua venymään spagaatiin. Se on ehdoton tavoitteeni. Selkä minulla on kohtuullisen taipuisa, mutta jalat -ainainen murheenkryyni. Lisäksi haluan lisätä kokonaisvaltaisesti lihasvoimaa ja saada nilkkoihin ja jalkapöydän pieniin lihaksiin lisää voimaa. Aika paljon on toivelistalla, mutta onneksi nuo tavoitteet eivät ole mahdottomia. Tarkoitus olisi alkaa käyttää jumppakuminauhaa säännöllisesti, sekä alkaa venyttelemään vaikka vain muutama minuutti päivittäin. Tehokkaita venytysliikkeitä otetaan vastaan! Kuntosalilla olisi tarkoitus käydä lihaskuntoa kartuttamassa, mutta tiedän jo, että kesäkuumilla ei hirveästi tee mieli mennä kuntosalille rautaa nostamaan, joten pyrinkin pyöräilemään ja lenkkeilemään kunnon kartuttamiseksi. Hienoja lupauksia, mutta katsotaan, miltä tilanne näyttää kesän lopussa. Toivottavasti tavoitteeseen on päästy edes venyttelyn suhteen!

Ylin ja alin kuva: Weheartit.com

Onko teillä tanssillisia tavoitteita kesälle?



torstai 3. toukokuuta 2012

Valinnan vaikeus

Kuvat: Weheartit.com 
Viime aikoina on ollut huisketta ja vilinää, sillä teekkarin vuoden kohokohta on vappu, jota juhlitaankin sitten pisimmän kaavan kautta. Onneksi vappu on nyt takana ja samoin alkavat olla kouluhommat. Muutama tentti vielä ja sitten voikin siirtyä nauttimaan kesälomasta! Tai loma on ehkä vähän  väärä sana kuvaamaan opiskelijan kesää, kun melkein neljä kuukautta tehdään armottomasti töitä, jotta taas ensi lukuvuonna on varaa elää ja tanssia. Itse en keksi parempaa syytä paiskia töitä kuin balettitunnit. Rehellisyyden nimissä myös reissailu, vaatteet ja kosmetiikka ovat myös ihan kivoja syitä, mutta ei niistä nyt sen enempää..

En ole vieläkään varannut kesätunteja. Tänä vuonna kesätöiden saanti jäi melko viime tippaan, joten en ole uskaltanut varata tunteja, jos vaikka ei olisikaan varaa mennä niille. Vuokraa kun on kesällä maksettava, vaikka opintotukia ei saisikaan. Pääkaupunkiseudulla mikä tahansa harrastus maksaa, joten täysin omin avuin pärjäilevälle opiskelijalle tanssiminen ei ole itsestäänselvyys. Välillä sitä itsekseen ihmettelee, miten monilla samassa elämänvaiheessa olevilla ihmisillä on varaa käydä jopa neljällä balettitunnilla viikossa, kun rahallisesti se tarkoittaa yli sadan euron kuukausittaisia menoja. Itse elän niin pienellä budjetilla, että kerta viikossakin tarkoittaa säästämistä jostain muusta asiasta, kuten hienommasta ruoasta tai vaatteista. Onneksi on kesätyöt! :)

Kun kesätunnit ovat minulle sekä rahallisesti että työaikojen ansiosta kerrankin mahdollisia, huomaan kärsiväni runsaudenpulasta. Olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa: haluanko mennä kesällä tutun tanssikoulun kesätunneille vai kenties kokeilenko jotain toista koulua. Jos valitsen oman kouluni, niin haluanko mennä 60 minuutin tunnille, vai kenties 75 minuutin tunnille  vai alanko oikein pröystäilemään ja menen kahdelle tunnille? Voi tätä valinnan vaikeutta! Onneksi aikaa on vielä ilmottautua ja voin vielä rauhassa pohtia, millaisia kesäsuunnitelmia minulla ensi kesälle on, ja millainen tanssilukkari siihen parhaiten sopisi.


Millaiselta teidän kesän tanssilukkari näyttää? Oliko kesätuntien ja -leirien valinta vaikeaa?
Aurinkoista toukokuuta kaikille!


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kevätflunssa

Jestas, että osaakin olla kylmä! Olen ollut viikon flunssassa ja kouluun kävelykin tuossa kostean kylmässä kelissä vetää hartiat väkisin korviin ja saa niskan täysin juntturaan. Balettia en olekaan tanssinut tällä viikolla ollenkaan, päivät on lähinnä mennyt kouluhommia tehdessä ja teetä hörppiessä huovan alla. Ei kiva. 

Viime viikon tunnilla tehtiin kohtuullisen paljon piruetteja. Ilmeisesti piruettien naulitseminen kohdilleen on tämän kevään teema, ja meikäläinen näyttäisi kyllä olevan aivan ulapalla. Olen tyytyväinen tuntiin, jos selvisin siitä kaatumatta. Tiedän, että olen kirjoittanut viime aikoina paljon pirueteista, mutta ne nyt sattuvat olemaan jokaisen tunnin murheenkryyni. Kamalintahan tässä on se, että minä pidän pirueteista ja pyörimisestä. Siksi onkin käsittämättömän vaikeaa hyväksyä, etten muuten osaa pyöriä yhtä piruettia edes kahdella jalalla siististi. Toivoisinkin, että kaikki piruettiprot ja muuten vain pirueteista jotain tolkkua saavat kertoisivat parhaat niksinsä piruettien hallitsemiseen! En ole vielä valmis luovuttamaan, ja pistänkin kaiken toivoni teihin! ;)

Baletista kun puhutaan, niin tunnustan, että koleita "kevät"iltojani piristää kummasti  koukuttavan Dance Academyn 2. tuotantokauden jaksot. Pidän jaksoista kovasti, ja erityisesti nykärikoreot ovat mukavaa katseltavaa. Näyttelijät ovat mielestäni tosi hyviä, ja ilahduttavaa olikin Issi Durantin liittyminen näyttelijäkaartiin. Hän todella nostaa tanssillista tasoa sarjassa. (Ja hahmona on suorastaan kutkuttavan kiero.. ) Okei, en ehkä ole enää teinisarjojen kohdeyleisöä, mutta hei, tanssiminen nuorentaa! 

Kuva: weheartit.com

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Taituruus ja tunteet

Marianela Nuñez, kuva: Johan Persson
Oli pakko tulla kirjoittamaan pikainen postaus. Olen katsellut tänään lähes koko päivän balettia käsitteleviä videoita (shame on me, olisi pitänyt tehdä kouluhommia) ja päädyin erityisesti katselemaan mustan joutsenen pas de deuxeja. Aivan upeita versioita, mutta yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. Ihastuin aivan totaalisesti Marianela Nuñezin tanssimaan mustaan joutseneen. Hän oli mielestäni aivan täydellinen, yhtäaikaa herkkä ja vahva, viekas ja sensuelli. Täydellinen viettelijätär, jollainen Odilen mielestäni pitääkin olla. Tietysti hän tanssi myös teknisesti upeasti, mutta erityisesti hänen tulkintansa ja ilmaisunsa oli todella hienoa. Välillä kun tuntuu siltä, että nykyään tekniikka on tanssijoilla aivan briljanttia, mutta tulkinta puuttuu. Tällöin tanssi muistuttaa mielestäni enemmän huikeaa voimistelusuoritusta, mutta taiteellisuus puuttuu, ja esitys jättää taituruudestaan huolimatta kylmäksi.

Parhaiten tämän huomaa katsomalla todellista baletin legendaa Anna Pavlovaa.Omana aikanaan hän oli suorastaan taiturillinen tanssija, mutta hänen kuoleva joutsenensa on nykyisiin ballerinoihin verratuna teknisesti melko kömpelö.Siitä huolimatta hän on todellinen kuoleva joutsen. Hänen tanssissaan on suorastaan sydäntä riipaisevaa kuoleman tuntua; hänen joutsenensa ei ole rauhallinen, vaan pyrkii loppuun asti taistelemaan kuolemaa vastaan ja hätä ja tuska paistaa jokaisesta siiven räpäytyksestä. Hänen tulkintansa jälkeen tuntuu melkeinpä surulliselta katsella versioita kuolevasta joutsenesta, jossa se jalka nousee korvaan asti ja joutsen on kuin aamu-uinnilla virkistäytymyssä päivän soidinmenoja varten, ja lopulta päättää rauhanomaisesti ottaa pienet nokoset, kun aamujumppa alkoi vähän ramaisemaan. Tietenkin tämä on vain oma mielipiteeni, ja todella kärjistettynä. Varmastikin moni on eri mieltä kanssani, ja hyvä niin, mutta itse toivoisin vain näkeväni enemmän ilmaisua, ja vähemmän pelkkää teknistä taituruutta ilman sydäntä.

 Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja teokseen, joutsenlampeen; tässä ihanainen Marianela Nuñez ja Odilen ja Sigfriedin pas de deux. Hauskaa viikonloppua kaikille!



perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tanssituntien hiipivä ilonpilaaja

Balettitunneilla iskee välillä pieni kateus. Älkää ymmärtäkö minua väärin, olen enemmän kuin iloinen siitä, että toiset osaavat ja onnistuvat, joten ehkä haikeus olisi parempi sana kuvaamaan kyseistä tunnetilaa. Kai meidän joukossa on oikeastikin ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kateellisia toisten taidoista tai tunne pientä haikeutta miettiessään, että miksei luontoäiti suonut samanlaisia lähtökohtia itsellenikin, mutta itse en ole kohdannut vielä yhtään tällaista ihmistä. En ole oikeastaan koskaan kateellinen työllä, rakoilla ja hikipisaroilla ansaituista taidoista, mutta joskus kadehdin niitä, joille on suotu normaalia enemmän lahjoja balettiin. Miksei minullakin voisi olla todella notkeaa vartaloa, täydellistä aukikiertoa, pehmeitä jalkoja, erinomaista rytmitajua tai luonnostaan hyvää spottia?

Otetaanpa esimerkki. Eräällä tunnillani harjoiteltiin piruetteja. Kyseinen tunti on siis perustason tunti, ja piruetteja on harjoiteltu maksimissaan yhden käden sormilla laskettava kerta. Harjoiteltiin siis tekemään siistejä ykkösiä tai no, edes jonkinlaista ykköstä niin, että pysysi edes tolpillaan. Yhtäkkiä opemme kehotti erästä porukkamme tyttöä tekemään kakkosia, kun pyöriminen näytti sujuvan niin kevyesti. Tyttö teki työtä käskettyä, ja me muut jännitimme vieressä. Yksi, kaksi, kolme, neljä kierrosta ja siisti lopetus. Hyvä, ettei meiltä tippunut silmät päästä, ja opemme näytti kieltämättä samalta. Ehkä häkeltynein oli itse ballerinamme, joka oli vielä hetki sitten kuvitellut pystyvänsä tekemään ehkä siistejä ykkösiä. Oli muuten aivan huikeaa! Lisättäköön tähän, että aloittelijan tuurista ei ollut kyse, sillä kyseinen henkilö toisti saman pyydettäessä useammankin kerran.

Joskus sitä alkaa haaveilemaan, että miksei itsellään voisi olla edes yhtä ominaisuutta, joka tekisi baletin hieman helpommaksi. Pirtsatunnilla kateuden pisto tuntuu kahta voimakkaampana, kun itsellä ei ole hajuakaan, miksi mikään ei toimi, eikä homma vaan pyöri. Onneksi aikuisena ihmisenä kateutta ja muitakin tunteita osaa käsitellä järkevästi. Lähinnä toivoisin itsekin pystyväni samaan, mutta en haluaisi missään nimessä riistää taitoa toiselta, saatika toivoisin toisen epäonnistuvan. Toisaalta kateus on aina  negatiivinen tunne, sillä se saa helposti tuntemaan itsensä huonoksi ja vääristää omaa osaamista. Lopulta tanssimisestakin katoaa ilo.

Näinä kateuden hetkillä on hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi itseään tanssijana. Käydä rehellisesti läpi omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, ja lopulta pohtia miettimään myös sitä omaa lahjakkuuden osa-aluettaan. Okei, en ole ainakaan vielä pyörijä, enkä tajua assembleita. Minulla on jäykät jalat, enkä ole notkea. Välillä olen tosi pahasti pihalla sarjoista, ja unohdan laskea. Minulla ei ole myöskään korkeaa pomppua. Toisaalta minulla on kohtuullisen taipuisa selkä, sekä developpeet ja fonduet sujuvat yleensä kauniisti. Ja siitä lahjakkuudesta, jos joku pitäisi sanoa, niin kaipa se sitten on korkeat relévéet, niin tylsältä ja mitäänsanomattomalta kuin se kuulostaakin. Panostamalla heikkouksiini, tekemällä vahvuuteni aina satasella, ja oppimalla hyödyntämään lahjakkuuttani tehokkaasti uskon, että pikkuhiljaa jättäisin muiden ihmisten lahjakkuuksista haaveilemisen ja oppisin sen sijaan nauttimaan omistani. Tanssikin näyttäisi aivan varmasti persoonallisemmalta ja sujuisikin paremmin, ja ennen kaikkea tanssin ilo kasvaisi!

Millaisia lahjakkuuksia ja heikkouksia teillä on? Entä oletteko koskaan kadehtinut edes pikkuisen muita tanssikamujanne?
Kuvat: weheartit.com


PS. Muuan matikan opettajani aina sanoi, että ahkeruus on yksi lahjakkuuden osa-alue. Eikä hän ole siinä yhtään väärässä.


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Piruetteja ja kurittomia käsiä


Vaikka välillä tunnit menee päin prinkkalaa, on toisinaan kiva huomata, että niistä virheistään tosiaan oppii. Eilisellä tunnilla huomasin, että olin ottanut opikseni jo useammastakin korjauksesta, mikä ilahdutti mieltä. Olen itsekseni ihmetellyt ja välillä vaipunut jo epätoivoon, kun piruetit ei vaan meinaa millään luonnistua. Tässä taannoin sain kuulla opettajaltani, että käteni eivät ole tarpeeksi jämäkät, ja toinen käsi meinaa jäädä vähän laahaamaan perässä. Pyrin sitten viime tunnilla keskittymään oikein kunnolla siihen, että pitäisin käteni piruetissa mahdollisimman jämäköinä, ja että käsien asento muistuttaisi enemmän ovaalia kuin ympyrää. Yllätys oli suuri, kun huomasin, että jestas, se piruettihan sujui oikeastaan ihan nätisti ilman minkäänlaista kaatumista kummallekaan puolelle! Eihän näitä kauniita piruetteja sattunut tunnille kuin kaksi, kun unohdin osan sarjasta ja näin ollen myöhästyin pirueteista, mutta tämä oli ehdottomasti positiivista kehitystä. Kunhan ensi kerralla muistaisin vielä itse sarjankin..

Muutenkin viime tunti oli oikein mukava, sillä vihdoinkin oikea takareisi on kolmen viikon temppuilun jälkeen auennut, joten taivutukset eteen ja jalannostot toimivat taas. Lisäksi sain hyödyllisiä korjauksia frappéihin ja pysyin sen verran skarppina, että sain pidettyä lonkat eteenpäin, enkä kiemurrellut niin kuin edellisellä tunnilla.

Kaikki kuvat: weheartit.com
Kevätväsymystä on ollut kyllä muuten havaittavissa tunneilla. Olen kyllä käynyt tunneilla säännöllisesti, mutta kouluhommien painaessa kovasti päälle ovat yöunet jääneet vähemmälle, ja siten myös tunnit ovat menneet kuin sumussa tanssien. Silmät kyllä havainnoivat, mitä pitäisi tehdä, mutta käskyt vaan ei tunnu kulkevan päästä jalkoihin. Väsyneenä on muutenkin joutunut taistelemaan itsensä ylös aamutunneille. Onneksi vähän heikomminkin mennyt tunti tuo hirmuisesti lisäenergiaa päivään, kiitos aurinkoisen opettajan ja älyttömän mukavien tanssikaverien!

Meillä on kesätunnit ilmaantuneet jo nettiin. Tunteja ei näyttäisi ihan hirveästi olevan, enkä itse uskalla vielä varata tuntia, kun en pysty vielä sanomaan, millaiselta kesän aikataulu omalla kohdallani näyttää. Kesätöitä odotellessa.. Vähän kyllä jännittää, mahdunko tunneille enää ollenkaan, jos joudun vielä pitkäänkin tuntivarausta venyttämään. Pitänee varmaan vilkaista myös FL:n kesätuntitarjontaa, jos missaan nuo HTO:n kesätunnit.

Jokos teillä on ilmaantuneet kesätuntitarjonta nettiin? Oletteko ehtineet varailla jo kesätunteja, ja jos olette, niin millaiselta teidän tanssikesänne 2012 näyttää?